Kotitekoinen pasta on paljon helpompaa kuin yleisesti luullaankaan ja kerran sitä kokeiltuaan, on aika hard to get back to supermarketpasta...
300 gr hyviä vehnäjauhoja kippoon. Keskelle kuoppa, johon 3-6 kananmunaa ( lukumäärä hieman heittelee kokin mieltymysten mukaan, mä laitoin 3 ja sen lisäksi 3 keltuaista, mutta piti kyllä lisätä jauhoja) ja ripaus suolaa. Haarukalla heittelin jauhoja munien joukkoon ja lopuksi kädet peliin ja reilu 10 min taikinan veivaamista. Siitä suoraan jääkaappiin puoleksi tunniksi huilimaan, lopuksi pastakoneella ohutta nauhaa. Keittoaika noin 6 min.
Lisukkeeksi sulattelin reilun palan voita, johon sekoitin pari muskattua valkkarinkynttä,vaniljatangon siemenet, yrttejä ( tää voisi olla pelkkää persiljaa, mutta kun ei ollut, niin nappasin patiolta tuoretta korianteria ja rosmariinia... kokatessa täytyy joskus vähän säveltää), mustapippuria myllystä ja parmesanoa. Ja pikkasen suolaa. Sekoituksesta käytin osan katkarapujen pikaisen pannuttamissen, loput suoraan valutetun pastan joukkoon. Pinnalle loput yrtit ja katkikset. Punkku on luottokortin pisteillä hankittua, ihan bueno viikonloppuviini.
Mummovainaa Lieksasta oli aina muistuttamassa, että ruokaa ei sitten heitetä menemään, vaikkei nyt ihan "safka" -sanaa käyttänytkään. Tuo vanhankansan viisaus on jäänyt mieleeni, ja pyrinkin aina edellisten aterioiden tähteet jotenkin hyödyntämään. Niin myös tälläkin kertaa ja ylikypsän possun jämistä tulikin mainio joulusalaatti. Possulla pääsi kivasti kinkkutunnelmiin ja salaatti jätti tilaa aattoillan ruotsalaiselle joulupöydälle.
Pohjalle erilaisia salaatteja, päälle possua suikaleiksi revittynä, tomaattia ja paahdettuja siemeniä, jotka tällä kertaa olivat auringonkukan ja kurpitsan. Kostukkeeksi keittelin ketjap maniksesta ( mainio makea indonesialainen soija), sokerista ja vedestä kivan aasialaistyylisen salaattikastikkeen a la Farang. Mukana oli myös kanelitanko ja pari tähtianista jotka siivilöin tietty pois.
Sunnuntaina muhitin uunissa pulled porkkia, jota sitten tuunailin aasialaisittain ja jasminriisiä kun jäi aika reilusti tähteiksi, tulikin siitä mainio maanantailounas eli riisiä kuubalaisittain. Vaikka ruuan nimi Karibian suuntaan viekin, ei sitä kyllä Kuubassa tunneta. Taannoisella reissulla saarelle kokeilin sitä jossakin kuppilassa tilata ja rehevämmän puoleinen kokkirouva vain pyöritteli suuria silmiä ja päätään että ihan outo ruokalaji oli...
Helppo kuin mikä. Tee ensin tomaattikastike ihan oman maun mukaan. Itse iskin joukkoon sipulia, chiliä, valkosipulia, erilaisiä yrttejä ja balsamicoa. Kastike saa muhia ihan rauhassa ja samalla aikaa yhdelle pannulle voin kera paistumaan banaaneja ja toiseen pannuun hyvää pekonia. Banaanit saavat paistua aika hyvän aikaa ja ovat valmiita kun ovat vielä koossa mutta jo pehmeitä. Pekoneista otan loppusuoralla turhat rasvat pois talouspaperin päällä , samalla putsaan myös paistinpannun ja pikaruskistan ne rapsakoiksi. Lautasille ensin keko riisiä, päälle tomaattikastiketta, pekonit ja banaanit sekä loppusilaukseksi paistettu kananmuna. Jos ette ole koskaan kokeilleet, niin tiedoksi vaan että banaanin ja pekoonin parivaljakko on uskomattoman maukas!
Pari päivää sitten alkoi pitkästä aikaa sushituttamaan ja pikkukylässä kun asumme, ei take away oikein onnistu eli itse makit on väsättävä. Ja tähän heti alkuun hieman sponsoroitu mainoskatko; suositeltava kirjanen kaikille sushin ystäville olisi Teoksen kustantama " Sushikirja; perijapanilaisesta supisuomalaiseen". Letkeää tarinaa , hienoja kuvia ja mainioita ohjeita!
Tällä kertaa makit eivät kylläkään saaneet suomalaisvaikutteita, vaan olivat aika mielikuvituksettomasti tonnikalaa, lohta ja avocadoa. Riisi kunnon sushiriisiä useaan kertaan pestynä, hyvät biitit kalaa, reilusti wasabia ja ammattimiehen ottein pyöriteltynä. Toi rullaaminen oli ihan ekoilla kerroilla hieman hämärän peitossa, ja jääräpää kun olen, ihan itse yritin hommaa saada täydelliseksi. Tosimies ei apua pyydä. Ei keittiössä eikä muissa kodin askareissa, kuten sähköhommissa ennen kuin homma alkaa olla siinä vaiheessa, että pakko saada vähän vinkkejä. Makirullien tekoon vinkki löytyi Youtubesta, ja oli kiinni vain siitä, että rullaa on reilusti vedettävä itseensä päin ja "kiristettävä". ( aihetta sivuten pieni tarina muista kodin pikkuaskareista, joissa ihan aluksi ei neuvoja kysellä, vaan mennään eteenpäin periaatteella " kyllähän tosimies tän osaa vaikkei koskaan ole tehnytkään". Liesituulettimen sähköjohtoja järjestellessäni onnistuin kytkemään alakerran valojen 4 katkaisijaa niin, että koskaan ei tiedä mikä katkaisija toimii. Tylsä homma Marian mielestä etenkin pimeällä alakertaan tullessa, kun valot eivät ekasta katkaisijasta toimikaan... Liesituuletin on muuten edelleen ilman sähköä. Sähkömies tulossa pyhien jälkeen...)
Timo Sarpaneva oli hieno mies. Suunnitteli yhden keittiöni upeimmista apuvälineistä eli valurautaisen uunipadan, joka on kyllä ollut hintansa väärtti ja jopa enemmän. Siinä on valimistunut kaikkea mahdollista karlajanpaistista Farangin possuun ja tällä kertaa uuniin löysi tiensä häränhäntä, ja muuten ihan ensimmäistä kertaa meikäläisen repertuaarissa.
Hännän kilohinta pyörii alle kympissä joten ei kovin kalliista lihabiitistä ole kyse ja vaikka aikaa ton väsäämiseen menee, on lopputulos kyllä sen arvoinen. Vakkarilihamestari kauppahallilla pisteli hännän palasiksi joista kotona leikkelin pois turhat rasvat ( Madde istuskeli keittiössä toimituksen verran vieressä, ja joten mun mieli heltyi ja makupaloja prinsessalle löytyi...). Pyörittelin lihat jauhoissa ja pannulle ruskistumaan. Sen jälkeen siitä suoraan Sarpanevan Timpan kattilaan ja samalle paistinpannulle hieman väriä ottamaan salottisipuleita, valkosipulia, porkkanoita, naurista ja palsternakkaa ja tämä koko homma lihojen päälle. Sekaan lähes pullollinen hyvää Toron punkkua ja sen verran voimakasta lihalientä, että koko systeemi oli nesteen peitossa. Mukaan pippureita, pari laakerinlehteä ja uuniin 130 asteeseen.
Safkan kypsyessä käväisimme puutarhakaupassa ja noin kolmen tunnin kuluttua iskin soppaan oksan rosmariinia ja valmistelin perunamuussin, johon twistiksi joukkoon tuoretta salviaa. Ideana oli heittää muussin päälle vielä hieman tryffeliöljyä, mutta oli sen verran hyvää, ettei se enää lisätuunausta kaivannut.
Huippuruokaa, jonka juomaksi löytyi kaapista kiva biertzo Pyjama.
Juuresspektaakkeli valmistumassa lihojen seuraksi
Please note viinin magea ettari, noi puna-valkoiset kuviot ovat pyjaman lahkeet...
Olen itseasiassa jo jonkun aikaa mietiskellyt kevätkananpoikien kokkailua ja idea siihen on ollut kytemässä nähtyäni Loisto cateringin Jyrkin uuden uunin, jossa oli tietty grillivarras ja kananpojat pyörimässä. No nyt kauppahallilla sattui silmään pari kananpoikaa hintaan 3.50 egeä kappale, joten tuumasta toimeen. Ja kun Mallorcalla ollaan vielä täydessä grillikaudessa, pallogrilliinhän tiput on loppumetreillä laitettava.
Keitin poikia ensin puolisen tuntia vahvassa kanaliemessä, johon heittelin joukkoon valkosipulia, pippureita, pari laakerinlehteä ja chilejä. Testipiikki lihaan ja kun neste oli kirkasta, pintaan hunajaa ja mustapippuria ennen pintojen vetäisya grillissä. Tiput grilliin ja parin kääntelyn jälkeen saivatkin kivasti väriä joka puolella ja pinta vaikutti rapsakalta. Lisäksi creme fraiche wasabilla höystettynä ja bataattipuree. Punkkuna ihan vaan El Coto.
Jos joku olisi kokilta tänään kysynyt, mites menee Sepi, olisi vastaus ollut " pastaaks tässä" sillä piiiiitkästä aikaa tein tuorepastaa. Pastan tekoa kannattaa kokeilla sillä entisten vaihto-oppilastyttöjen ( ja joidenkin poikienkin...) lausahdusta mukaellen " when you once go homemade pasta, you never come back".
Kastikkeeksi keittelin muutaman tunnin ajan bolognesakastiketta, jossa jauhelihan lisäksi savupekonia( ei mitään markettikamaa, vaan lihamestarilta suoraan ja just sen paksuista kuin halusin), porkkanaa, sipulia, valkosipulia, pari tuoretta chiliä, rosmariinia, punkkua, purkillinen tomaatteja ja lihalientä. Loppuviimeistelyissä pistin kehiin myös pippurit ja suolat sekä lorauksen balsamicoa.
Pastanteko on helppoa ja onnistuu ihan ilman pastakonettakin, kyllä kaulimella ohuen levyn aikaan saa. 300 gr hienoja vehnäjauhoja, hiukan suolaa ja jauhoihin kipossa monttu, johon kolme kananmunaa. Siitä sitten vaan haarukalla sotkemaan pikkuhiljaa jauhoja muniin ja loppusilaus käsipelillä. Taikina muovikelmuun ja jääkaappiin huilimaan pariksikymmeneksi minuutiksi ja siitä sitten ohut levy, josta oman maun mukaisia nauhoja. Mulla käytössä pastakone, jolla tuon taikinan työstäminen on aika helppoa, mutta onnistuu se siis kaulimallakin. Lopuksi leikkelin pizzaleikkurilla tollaisia vähän reilumman levyisiä tagliatelleja.
Viiniksi tuli 2007 Cap de Barberia, formenteralainen punkku. Saari, jolta ei oikein uskoisi edes viiniä tulevan, mutta löytyypä vaan jotakin. Ja on nimittäin aika upea ! Hieman kyllä hard to get, sillä muistaakseni vuosituotanto on noin 6000 pulloa. Itse sain laatikollisen omistajilta suoraan maistiaisiksi joitakin vuosia sitten. Yksi pullo vielä viinikaapissa huilimassa.
Munat kipossa jauhokuopassa, tästä se lähtee!
Tää on muuten mitä mainioin värkki pastojen huilittamiseen ennen kattilaan laittoa! Myönnän että aluksi ajattelin että mitä hemmettiä, tuliskohan tota koskaan käytetttyä, mutta on todellakin bueno ja käytännöllinen.
Syksy on sienien aikaa myös täällä Espanjassa ja aika usein niitä kassiin kauppahalilta eksyykin,ja niin kävi myös eilen. Ja ajattelinkin tehdä niistä jonkin kivan kastikkeen turskan seuraksi. Sienillä taisi olla joku katalonialainen nimi, olisi ollut camaroc tai jotain sinnepäin...
Sienet paistinpannulle ja kun kaikki neste näytti olevan haihtunut, sekaan hieman voita ja ruskistumaan. Sen jälkeen sivuun odottelemaan. Samalle pannulle valkosipulia ja kun se oli kuullottunut, sekaan reilusti tuoretta salviaa ja kermaa ja sitten vaan alhaisella lämmölla kokoon keittelemään.Samalla ruskistelin toisella pannulla porkkanaa ja sinne joukkoon makua antamaan hunajaa ja siirappia. Tilkka vettä ja kiehumaan miedolla lämmöllä, kunnes olivat rapsakan oloisia. Ja seuraavaksi turskafileet parillapannulle ja sienet kastikkeen joukkoon ja vot! Valmista parissa minuutissa.
Pirskottelin kalan päälle lautasilla hieman sitruunaa ja siten saikin sekaisin kivasti eri makuja; porkkanoiden makeus, sitruunan kirpeys ja sienikastikkeen suolaisuus.
Valkkarina albaniño La liebre y la tortuga eli Jänis ja kilpikonna.
Tossa lautasella näkyvä kirkkaampi neste on tilkka porkkanoiden lientä, kastikkeen koostumus näkyy kalan päällä
Kyproksen lahja juustonystäville on halloumi ja yritänkin sitä pitää aina jääkaapissa, sillä tän helpompaa hyvää dinneriä ei olekaan.
Juusto leikataan sopivan kokoisiksii biiteiksi ja ruskistellaan miedolla lämmöllä kivanväriseksi. Alkuvaiheessa siitä erittyy runsaasti nestettä, jonka otan yleensä pois ja samalla hieman kuivailen juustonpaloja talouspaperilla. Ja takaisin pannulle. Halloumissa on muuten aika hyväa suola, joten sitä ei salaattiin kannata lisätä...mustapippuria suoraan myllystä riittää.
Juuston ottaessa väriä pintaan on aikaa väsätä salaattipedit lautasille ja parit kirsikkatomaatit päälle sekä loraus hyvää oliivioljyä ja balsamicoa. Tällä kertaa lautasen reunalle löysivät tiensä myös pari siivua kinkkua.
Keittiön kaappeja siivoillessani huomasin siellä olevan pari pussia risottoriisiä, joten toisesta oli päästävä eroon. Ja kun tänään dinneriksi nautiskelemme IKEAn rapuja, oli jääkaapissa jo viilentymässä valkkaripullo joten päätinkn tehdä risottoa pilvisen lauantain ratoksi.
Kaapista löytyi myös pussillinen kuivattuja sieniä, jotka ensin kuumaan veteen likoamaan ja parin huuhtelun jälkeen valuttumaan. Samalla keittelin vettä, johon pari kanaliemikutiota. Pannulle sipulia ja valkosipulia kuullottumaan, siihen sekaan sienet ja riisi. Kun kaikki sekoiteltu, mukaan desi valkkaria ( ja hyvää sellaista, ei huonoilla kannata kokata...) ja kun alkoholi haihtunut, alkoikin pikkuhiljaa nesteen lisääminen. Hyvän risoton A ja O on erinomainen risottoriisi, jonka ostelen mun maustekauppiaan kojulta kauppahallilta. Ja toinen tärkeä pointti on kuuman nesteen lisääminen pikku hiljaa kypsennyksen aikana. 300 gr riisiä vaatii noin litran nestettä. Kun kaikki neste lisätty ja riisi sopivan kypsää , onkin loppusilauksen aika ja sekaan voita ja parmesaanoa. Tällä kertaa myös tuoretta timjamia. Joissakin ohjeisa lisätään joukkoon kermaa, mutta mä en kyllä sen puolesta liputa...
Ruokajuomana saaren ykkösviiniä, 4Kilos, jonka 2011 vuosikertaa sain pari pulloa maisteltavaksi. Huippupunkku, joka toivottavasti kohta myös Suomessa valikoiduissa ravintoloissa Paso Doblen markkinoimana. 4K:n etiketit ovat muuten oma juttunsa, tässä linkki 2011 ettarin tarinaan.
Nimi George Foreman lienee tuttu enemmän tuolta nyrkkeilykehän puolelta, onhan miehellä plakkarissa matseja mm. Alia ja Joe Frazieria vastaan. Aktiiviuran jälkeen herraa kysyttiin grillisarjan mannekiiniksi ja näin saikin alkunsa Georgen nimeä kantava tuotesarja, jonka ideana on kokkaaminen ilman rasvaa ja jo lihassa olevan rasvan vähentämistä tollaisella simpukkagrillillä puristamisella. Tästä syystä grilliin kuuluu pieni muovinen lautanen jonka kuuluisi kerätä grillistä tihkuva rasva. Mä käytän tota kippoa mun savustuspöntössä keräämässä siltä tippuvat mustat möhnät ...
Itselleni Georgen grillin joskus muinoin tullut lahjana ja kuuluu niiden keittökoneiden joukkoon, jotka suurimman osan ajasta huilivat kaapissa. Ja näyttäytyvät pari kertaa vuodessa, jolloin niillä jotain kokkailen. Samassa kaapissa muuten huilii blenderi, pari sifonia ja pastakone. Ja pihvikivi. Perjantai-iltana Maria oli jokavuotisilla perheen naisten rapukekkereillä ja kun telkusta tuli UEFA Supercupin matsi Chelsea - FC Bayern, ajattelin machoruokailla ja kokata Foreman safkaa.
Grilliin pari juusto/kinkkusandwichia ja viereen tulinen meksikolaissalsa. Ja pari paistettua kananmunaa kolestrolia nostamaan. Viinilasillinen kouraan ja TV auki.
Tossa itse kapistus.Ton muovikannen saa nostettua ja siinä olisi paikka esim. hampurilaissämpylöille lämmetä.
Ja tässä lopputukset salsoineen ja punkkuineen.
PS: Hulk Hoganin mukaan häntä kysyttiin grillin markkinointiin ennen Foremania mutta kun oli viemässä juuri lapsia kouluun, ei vastannut puhelimeen... Myöhemmin herra on saanut myös oman grillisarjan.
PSS: Matsi oli muuten pirun hyvä ja vaikkei Guardiolan Bayern olekaan ihan 100% iskussa, parempi tiimi voitti. Siis Bayern voitti, rankkarikisan jälkeen.
PSSS: Muistelen joskus lukeneeni että Foreman on tahkonnut enemmän dollareita grillibusineksilla kuin koko nyrkkeilyuransa aikana.
Näin lomalla ollessa on aikaa lounaskokkailuun, niin myös tänään. Ensin tunti salilla, päivän lehdet kuntosalin kahvilassa ja himaan. Ja jostain syystä tuntui intialaisen safkan päivältä ja sen mä yleensä teen kanasta. Tällä kertaa tulikin intialaista hieman soveltaen, resepti muokkautui sitä mukaa kuin kokkailu eteni. Tälläinen kokkailu on mun mieleen, ei turhaa stressia resepteistä, kun niitä ei ole...
Puolenkymmentä kananrintapalaa sai ensin väriä pannulla ja siirtyi sitten uunikippoon. Päällä kehittelin kivan kastikkeen; jääkaapista löytyi tomaattikastikkeen jämät ja muistin että jossakin kaappien kätköissä on pikku purkki kookosmaitoa. Lisäksi ruskistelin sipulia ja mausteiksi reilu teelusikallinen harissaa, suolaa, pippuria, pari valkosipulin kynttä, kuminaa ja tuoretta korianteria ja rosmariinia. Kananpalat kastikkeen peittoon ja uuniin puoleksi tunniksi. Lisäksi thairiisiä. Helppoa ja tolkuttoman hyvää.
Kitchen Aidia tuli kokeiltua ensi kertaa sämpylöiden valmistuksessa ja siinä hommassa se kyllä on ihan kympin arvoinen vehje. Sämpylöiden ja leivän teko on aina kiinnostanut, mutta se käsipelillä suoritettu sekoitusvaihe ei vaan putoa , mutta nyt on siis apu siihenkin!
Nesteeksi laitoin piimää ja hieman maitoa, jauhoina spelttiä ( juu, löytyy ihan Carrefourista Mallorcalta) sekoitettuna vehnäjauhoihin ja lisäksi kaapista löytyviä siemeniä, jotka tällä kertaa kurpitsan ja auringonkukan siemeniä.
Tehokkaalla taikinasekoittimella on kyllä helppouden lisäksi toinenkin etu; sen avulla taikinaan iskostuu mukavasti ilmaa, joka auttaa taikinan nousuun. Nimittäin kaikkien leipieni nousemissa onkin ollut ongelmia. Vaan ei tällä kertaa sillä reilun tunnin kuluttua oli pakko aloittaa leipominen koska taikina jo pursui kulhosta... Ton tunnin käytin muuten Madisonin kävelyttämiseen, ja tsekattiin onks naapurin pellolla kaneja. Ja olihan niitä!
Sämpylät olivat tietty parhaimmillaan heti tuoreina , mutta kyllä noita syö parin päivänkin kuluttua. Iskin pari pussia pakastimeen ja ennen nautiskelua hieman mikroaaltouunia ja ovat kuin juuripaistettuja!
Spelttisämpylöitä Sencelleksestä
Princesa Madeleine de Suecia. Tällä kertaa rantavahtina.
Espanjassa asumisessa on tietty oma etunsa, kun aletaan puhua viinin ostamisesta. Jotenkin jo tuntuu oudolta Suomessa , kun ei sitä lunchipunkkua löydykään sieltä lähikaupan hyllyltä samalla kun kaikki muukin kauppakärryn täyte.
Itse ostelen viinini yleensa Isla Catavinos viinikaupasta, jossa kaikki myyjät ovat ammattitaitoisia someliereja. Kertoilen aluksi mitä köksässä valmistuu ja annan poikien aika pitkälle viedä eteenpäin mitä mun laatikkoon laitetaan. Tai sanon vaan että käytössä tänään 50 euroa, tarve kaksi valkkaria ja neljä punkkua, pistäkääs herrat loota täyteen. Toisaalta tunnen noi heput myös henkiökohtaisesti ja joskus varastoin viiniä kaupan varastoon. Nytkin siellä taitaa olla noin 15 laatikkoa 12Volts 2011.
Mä en viinien päälle kauheasti ymmärrä, se on mulle hyvää tai huonoa. Sen enempää tarkkoja nyasseja en siitä yleensä löydä, paitsi nyt jotain helppoja esim. vaniljantoksuja tai vastaavia perusasioita. Mutta sitähän viinien nautiskelua oikeastaan pitääkin olla; nautitaan siitä mikä omasta mielestä hyvää! Toisaalta kyllä ihailen suuresti tuttuja jotka pystyvät keskustelemaan vuosikerroista, rypäleistä, eri maalajeista ja tynnyreistä asiantuntevasti enologitasolla. Respect!
Mutta tälläisiä meikäläisen tasoisia viininnautiskelijoita Suomessa taitaisi keskivertokulutttaja olla, joten pitäisiköhän tulevaisuudessa avattavalle Paso Doblen saitille laittaa "Lieksan Sepin viiniarvostelut" eli palsta , jossa kadunmies Hartikainen peukuttaa viinit, joiden luulisi kansalaisille putoavan. Punkut , jotka synkkaavat hyvin vaikka kalakukon tai makaroonilaatikon kanssa. Pitääpä laittaa idea muhimaan...
Tässä tämänpäiväiset ostokset, osa tuttuja, osa ihan tuntemattomia. Hintahaitari noin 2.50 - 9.50 eur.
Pari viikkoa sitten ostettiin vihdoin ja viimein kunnon keittiökone eli Kitchen Aidin punainen paholainen. Loppujen lopuksi päädyttiin Kitcheniin, koska a) lähinnä sitä tullaan käyttämään taikinoiden tekoon eli mitään huimaa määrää lisävälineitä ei tarvita ja b) oli mainiossa tarjouksessa El Corte Ingelsissä; kone ja Kitchenin oma jätskikulho hintaan 489, josta vielä alv pois kun laitoin firman piikiin.
Jätskilisälaite saapui eilen ja aika mielenkiintoiselta vaikuttaa! Sehän on itseasiassa kulho, jossa seinien sisässä jäätyvää nestettä ja hyvä sekoitin. Kulho pakastimeen vrk ennen kokkailua, jätskimassa valmiiksi hyvissä ajoin eli tarvitsee varmaan ainakin 8 tuntia jääkaapittamista ja sen jälkeen sekoitus jäätyneessä kulhossa ja valmis jäätelö pakastimeen. Vaikkakin pehmiksen fanittajan pelkään vetäväni hyvän osan tulosta ennen pakkasta...
Jätskin teossa kiinnostaa kaksi seikkaa; ensinnäkin voit olla täysin varma mitä lopputuloksessa on mukana ja toiseksi voit antaa mielikuvitukselle vallan sillä tohon kotijätskiinhän voi laittaa sekaan melkein mitä vain! Mulla jo hahmottumassa tietenkin normivaniljajäätelö jossa reilusti vaniljansiemeniä ja jotain yrttijätskejä, esim. rosmariini tai basilika. Ja pekonijäätelö!
Vinkkejä näyttää olevan netti pullollaan ja huomasin myös että Heston Blomenthalin kirjassa " HB at home" perehdytään tekoon myös kemian puolella ja on muuten aika mielenkiintoista luettavaa!
Eiköhän parin viikon sisällä ekat maistiaiset ole nautiskeltu, pistän sitten lisää tekstiä tulemaan.
Tässa on ollut hieman hiljaiseloa Härskin köksässä. Siis täällä kirjoituspuolella, ei tietenkään itse keittiössä, jossa on kokkailtu helteestä huolimatta. Bloggailun vaikuttaa aivan suoraan normiduuni, sillä kun joka arkipäivä 8 tuntia viettää koneen ääressä ja luo uusia mainioita matkailualan tuotteita Suomen markkinoille, ei illalla kauhiasti tsemppiä avata padia ole...
Kesällä keittössä on kuitenkin syntynyt maanmainioita grillisafkoja, upeita gazpachoja, herkullisia tapaksia etc etc. Lisäksi on tullut maisteltua hienoja espanjalaisia viinejä, joista muuten osa tulossa valikoituihin ravintoloihin pääkaupunkiseudalla, maahantuojana ja markkinoijana Paso Doble Oy, joka sai maahantuontilisenssin kuukausi sitten! Hyvä me!
Kesän kokkailusta on kyllä aivan erikseen mainittava elämäni ensimmäinen LOIMULOHI, joka syntyi Jykän ja Maijan kera Santa Eugeniassa. Lauta löytyi paikallisesta rautakaupasta ja on itseasiassa hylly... Siihen porailin ympäriinsä reikiä, joihin sopivasti istuivat puiset grillivarrastikut. Niillä lohifile sitten lautaan naulattiin! Homma on todellista slowcookingia , sillä aikaa kului noin 1,5 tuntia. Välillä file käännettiin ylösalaisin tasaisen kypsymisen takaamiseksi. Ja tietty valeltiin silloin tällöin voisulalla. Valkkaria nautiskellen.
Jykä väsäsi lohen viereen munakokkelia, perunoita ja toast skagen kastiketta. Täydellinen illallinen!
Nopeiden lounaiden kingi on nopsa supisuomalainen ( no mitä nyt bockwurstit sattuvat olemaan saksalaisia ja perunat Mallorcalta...) makkarakastike ja keitetyt perunat. Perunoiden kiehuessa valmistuu kastike, joten ei kummoisesti tarvitse kokkausta rytmittää muuten kuin hyvällä musalla. Härskin makkarakastike saa lisäswingia pilkotuista suolakurkuista ja AURAn sinapista.
Rytmiä köksään toi tänään Bruce ja hieno livetaltiointi Hyde Parkista. Out in the street -biisin lopussa muuten mainio kommentti, kun mr B:lla oli vaikeuksia nousta portaita takaisin lavalle yleisön laulatuksen jälkeen;
" Are you f...king nuts!! Gimme elevator!! I'm f...ing 60 !!!"
Harissa on mainio mauste, jota itsellä aina hyllyssä jauheena. Löytyy myös tahnana, mutta eipä ole tullut kokeiltua. Normimauste esim. algerialaisessa ja marokkolaisessa keittiössä, etenkin couscousien mukana. Mauste antaa tiukan potkun safkaan kuin safkaan, sen verran chiliä jauheessa valkosipulin, kuminan ja korianterin lisäksi on. Ensikertalaiselle suosittelen kohtuukäyttöä ja kokeilua pikkuhiljaa lisäillen; allekirjoittanutkin sai kerran lihapullakeiton lähes turhan tuliseksi.
Nyt otin pakastimesta pari kananrintafilettä sulamaan ja kun pinta jo jäästä vapaa, hieroin siihen Maldonia ja harissaa ja annoin sulaa kaikessa rauhassa , ja samalla siinä mausteet imeytyivät kanapaloihin. Lihat pannulle ottamaan hyvät pinnat ja kun olivat lähes kypsiä, kippasin joukkoon kikherneitä, pari lohkottua tomaattia ja reilu ruiskaus balsamicoa. Kansi paistinpanun päälle ja itsekseen muhimaan joksikin aikaa. ( aika = lasillinen roseviiniä patiolla kännykästä Iltasanomia lukien...). Loppusilaukseksi ennen tarjoilua reilusti persiljaa, suolaa ja pippuria myllystä.
Roseeta tulee nautittua aika harvoin, mutta on se ihan mainio lämpimän iltapäivän patioviini. Tää alkaa olla jo viimeisillään, 2011 vuotta näköjään. Lahjapulloja, jotka olin jo unohtanut autotalliin...
Tomaatista irtosi mukavasti nestettä pitämään kanan mehukkaana.
Pakastimesta löytyy lähes aina jauhelihaa, joku hyvä lihabiitti grilliin, katkarapuja ja sitruunaruohoa, ja noilla aineksilla yleensä selviää jos iskee ideapula kokkaillessa.
Tällä kertaa nappasin ulos jauhelihaa ja ajattelin tehdä ihan tavallisia lihapullia, mutta sitten hieman karkasi mopo kokilta käsistä ja ei pullista ihan normipalleroita tullutkaan, vaan taisi mennä arabikokkailun puolelle...
Lisäsin joukkoon reilusti harissaa jauheena, raastettua limenkuorta ja inkivääriä perusmausteiden eli kananmunan ja korppujauhojen joukkoon. Siitä sitten voissa paistettuina pikkupullia, joiden kaveriksi salaattia ja jonkinmoinen tsatsikimuunnelma; kreikkalaista jogurttia, valkosipulia, sitruunamehua, inkivääriä ja raastettua kurkkua. Bon apetit!
Paistamisen jälkeen huilitan lihapullia lämpimässä uunissa tarjoiluhetkeen saakka ja isken uunissa mukaan jotakin yrtinoksia tuoksua antamaan. Rosmariinia meni tällä kertaa.
Ei täällä aina tollaisia lihiksen tapaisia rasvapommeja syödä, vaan kyllä listalla on pirun paljon salaattejakin. Itseasiassa lähes joka arki-ilta pöydässä jonkinmoinen vihreä viritelmä. Vihannekset aina kauppahallilta, lisäksi luomumunia ja yrttejä patiolta. ( Madde kaivoi muuten kuopan mun yrttipalstalle, juuri nousemassa olevien ruohosipulien sekaan... ja nakersi chilien varret 10 cm lyhyemmiksi...). Päälle paahdettua siemeniä, mitä nyt kaapista aina löytyykään. Ja kastikkeeksi balsamicoa, oliiviöljyä, hunajaa, sitruunamehua, suolaa ja pippuria sekoitettuna ja mikrossa lämmitettynä.
Eiliselle dinnerille keittelin soppaa, resepti taisi olla Maku lehdestä. Kuvaa en ottanut , mutta hyvää oli ja tän sopan pohjalle voi aika helposti tuunata erilaisia yhdistelmiä. Nyt laitoin papuja, mutta ensi kerralla taidan piristää keittoa katkaravuilla. Helpoista helpoimpia ohjeita; kuullottelin pari valkosipulinkynttä, pilkotun chilin ja pikku salottisipulin. Seuraavaksi sekaan papuja, tomaattimurskaa ja kookosmaitoa (purkillinen jokaista) ja annoin systeemin kiehua miedolla lämmöllä noin 10 min. Sitten mukaan lohkottuja kirsikkatomaatteja, puolikkaan sitruunan mehu, suolaa ja pippuria. Jos olisi ollut vielä korianteria, olisi se kruunannut sopan, mutta hyvää oli ilmankin.
Tosta satsista riitti kahdelle illalliseksi ja jäi vielä kipollinen mulle lounaaksi. Lunchisopan päälle ripottelin tuoretta tinjamia.
Mietin tossa viime viikolla, mitähän lihaa ei ole tultua syötyä pitkään aikaan ja mieleen tulikin kalkkuna. Kaupasta löyityikin kalkkunankoipi luineen ja sen verran mielenkiintoiselta vaikutti, että ostoskärryyn eksyi mukaan.
Himassa sitten alkoi mietiskely mitähän tostakin biitistä saisi aikaan ja muistin mainion lampaanlihamarinadin, joten eiköhän se myös linnulle sovi. Tehosekoittimella sekaisin soijakastiketta, sesamiöljyä, sakea, valkosipulia, sipulia, hieman ruokosokeria , raastettua inkivääriä ja mustapippuria. Loppumaistelun jälkeen lisäsin vielä puolikkaan sitruunan mehun ja seos muovipussiin lihan kanssa. Kalkkuna kuulemma marinoituu parissa tunnissa, mutta kun aikaa oli, jätin pussin jääkaappiin yöksi. Kääntelin lihaa pari kertaa vuorokauden aikana, aamulla ulos huoneenlämpöön ja sitten uuniin miedolla lämmöllä muhimaan. Lihalämpömittari paksuimpaan kohtaan ja kun taulussa 76 astetta, biitti ulos ja folioon huilimaan ennen leikkausta. Lisäksi mainoita bataatti-perunaröstejä ja karpalohilloa. Keittelin kokoon myös pakastimessa olleita Farangin karkkipossun liemiä, joka istui aika kivasti kalkkunan viereen. Viininä Toro.
Käytössä oli GEFUn mainio lihalämpömittari, josta tuon näytön saa irti ja toimii langattomasti. Miinuksena on, ettei saavutettavaa lämpötilaa voi valita manuaalisesti, joten tässä pistin tauluun "well done pork" -vaihtoehdon. Kalkkunan suosituslämpö mittarin mukaan olisi ollut 79 astetta, joka mun mielestä jo menee ylikypsäksi.
Röstit valmistuvat näppärästi ohukaispannulla
Rokkina kokatessa oli muuten The Gaslight Anthem. Hieno perusrokkiporukka New Jerseystä, joka osoittaa , että kyllä sieltä E Street Bandin, Southside Johnnyn ja Gary US Bondsinkin perässä rokkareita löytyy. Hienoa että on tulevaisuus turvattu. Gaslight on muuten Brucenkin laajalti kehuskelema bändi, suosittelen tutustumaan!!
Suomivierailujen pakkovisiittejä on nakkikioski, ja olen muuten huomannut, että eipä Hesan keskustassa enää 100% suomalaista palvelua usealtakaan snagarilta saa, vaan kaikki duunarit taitavat olla thaikkuja... No se ei mua haittaa, niin kauan kuin makkaraperunat ja lihapiirakat kyytipoikinaan puolikas maito järjestyy! Joka reissulla take away mukaan ja hotellihuoneeseen sängylle syömään.
Viime visiitillä ostinkin sitten lihiksiä ja HK:n pikkunakkeja ja nyt niitä siis pakastimessa pikalounaiksi, sillä Maria ei moisiin härmänihmeisiin innostu. Hyvä vaan mulle, jää kaikki herkut itselle!
Tässä seurana pari kananmunaa, Auran sinappia ja IKEAn kurkkusalaattia.
Matkailukonsultointointi toi meikäläisen Helsinkiin pariinkin otteeseen viimeisten neljän viikon aikana ja muutama viikko vierähti Glo Art hotskussa, joka on muuten mainio majapaikka keskustassa. Eikä mikään tolkuttoman kalliskaan.
Ja harmikseni vasta viimeisinä päivinä huomasin viereisen St Andres kuppilan, jossa ensin pistäydyin bissellä ja seuraavana iltana syömässä. Kiva lista hyviä olusia ja mainiota ruokaa erittäin ystävällisellä palvelulla höystettynä, joten voin paikkaa suositella.
DJ pöytä oli käydessäni tyhjänä, mutta FB saitin mukaan siellä näyttää olevan aika mielenkiintoisia levynkääntäjiä viikonloppuisin.
Ruokana mulla muuten oli vasikkaa ja sieniä. Ylikypsää vasikkaa risottopedillä, lisäksi sieniä ja tosi maukas kastike. Juomana Karhu III.
Köksässä on ollut viimeaikoina aika hiljaista, johtuen lähinnä duunikiireistä, jotka vieneet kokkia tienpäälle nelisen viikkoa. Perjantaina uusi suomalainen matkanjärjestäjä Palmu päätti sulkea ovensa ennen ensimmäistä lentoa, joten tuon konsultoinnin puuttuessa on taas aikaa kokkailla ja niinpä tänään lautasille syntyi mainiota pariloitua lubinaa, villiparsaa ja tinjamilla terästettyä perunamuussia.
Muutama viikko sitten kirjoittelin muuten parsakauden loppumisesta, mutta vastoin parempaa tietoa sen tein, sillä nyt sitä vasta löytyykin! Ja mukavan paksuista tavaraa. Aamun kävelylenkki venähti tuplaksi, kun tienvarret kutsuivat vihreää parsaa keräämään ja sen verran kivasti sitä löytyikin , että sain sitä tuohon kalan viereen ja vielä ensi viikolla jonkin dinneriomeletin seuraksi.
Kastikkeeksi kehittelin sekoituksen, jossa valkosipulia, tuoretta chiliä, inkivääriä, puolikkaan sitruunan mehu, suolaa, pippuria ja lopuksi voisulaa. Voisi muuten toimia mukavasti myös liharuokien kanssa! Valkkari tuttuun tyyliin Ruedasta, 100% hedelmäinen verdejo Meta.
Niklas Herlinin kustantamo Teos syöttää markkinoille mainioita kirjoja, niitä löytyy meikäläisenkin kirjahyllyistä lukemattomia kappaleita. Keittokirjapuolikin on hienosti edustettuna ja viimeaikoina on tullut lueskeltua Karmavuo/Lihtonen/Finkenberg -trion opusta " Mestarien vieraana". Kivojen reseptien lisäksi hauskoja tarinoita viineistä . ( http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2009-kev%C3%A4t/mestarien-vieraana.html)
Reseptipuolelta tuli tällä kertaa kokeiltua lohta metsäsienimuhennoksen kera, ja nuo sienet hieman mietityttivätkin aluksi, mutta paikallinen girgola muutamalla portobellolla höystettynä kävivät vallan mainiosti!
Ruskistelin aluksi salottisipulia voissa, sinne seuraksia pieniksi pilkotut sienet. Annoin seoksen muhia kunnes kaikki sienistä irtoava neste näytti haihtuneen ja lisäsin pari ruokalusikallista jauhoja ( lusikallinen olisi kyllä rittänyt, tuli aika paksua...) ja pari desiä kermaa. Suolaa ja valkopippuria ja kiehuttelin miedolla lämmöllä kunnes vaikutti sopivan sakealta. Lisäksi keitettyjä porkkanoita ja papuja sekä tietty mediumeiksi jätetyt lohipalat.Loppusilaukseksi tuoretta tilliä lohen päälle ja tinjamia sienille. Pöytä koreaksi terassille, pullo verdejoa auki ja aurinkoisesta sunnuntailounaasta nauttimaan.
Lohta meni pari palaa pakastimeen sekä graaviksi, jota en muuten ole koskaan aiemmin kokeillutkaan tehdä. Graavilohiresepteissä muuten nykyään suositellaan pakastamaan kala joidenkin loiseläjien likvidoimiseksi; homma jota varmaan kannattaisi alkaa tekemään sushivalmistuksenkin yhteydessä... Tähän saakka olen kyllä makini tehnyt samana päivänä ostetuista kaloista... Ja terveenä on pysytty!!
Graavilohen kaveriksi köksäilin eilen jo etukäteen karjalanpiirakoita. Lisäksi valmistuu munavoita...
Musana kokatessa oli muuten Neil Youngia, joka jäi mieleen kun viime viime viikolla Youtuubasin Jimmy Fallonin upean imitoinnin , jossa kaverina oli ihan oikea Mr Boss eli Bruce !
Tässä herrojen mainio duo:
Ja jos jollekulle Neil Young itse ei ole tuttua kamaa, tässä yksi herran upeimmista ikivihreistä eli Harvest Moon, verratkaapa muuten edellisen videon Jimmyn ääntä aitoon Neil Youngiin!!:
En ole koskaan ollut suuren suuri kahvinvalmistusfanaatikko, enkä nykyään enää edes suurkuluttaja. Kokeiltu on mutterikeittimiä, espressosysteemejä, Nespressokin löytyy, mutta loppujen lopuksi voiton on vienyt ihan tavallinen Bodumin pressi. Kahvin annostelu alkaa olla handussa siihen malliin , että cortadot tai cafe solotkin onnistuvat, eikä kukaan ole mausta valittanut.
Kahvini ostan kyllä aina asiantuntijalta eli kauppahallin kulmalta löytyvästä pikkupuodista, jossa rouvat sen jauhavat juuri sellaiseksi kuin asiakas haluaa. Normaalisti himassa jotakin kuubalaista tai colombialaista. Puolen kilon paketti riittää kevyesti pari viikkoa.
Eilen sateli vettä ja oli muutenkin jokseenkin koleahko keli, mutta ei se pallogrillaamasta estänyt. Katoksen alla bisseä nautiskellen ja sateenropinaa kuunnellen oli ihan suomalaisjuhannustunnelmat...
Grillin eksyi tällä kertaa lihakauppias Mateon entraña, joka on maukas ja edullinen grilliliha. Palan suomalainen nimi on mulle hieman epäselvä, on, mutta käsittääkseni se on ruhon etuosasta, jostakin sieltä kylkiluiden liepeiltä. Ei löydy ihan jokaisen lihakauppiaan kylmiöstä, mutta etsivä löytää.
kuvassa ilmaistu numerolla 2
Nopeasti pinnat kuumalla pannulla, suolaa ja pippuria pintaa ja siitä vaan kuumaan grilliin. Kääntelin sitä pari kertaa ja lopuksi kansi kiinni. Normaalisti kiedon noin isot palat alumiinifolioon ennen leikkausta, mutta tällä kertaa paloittelin samantien ja lämpimällä tarjoiluastialla pöytään.
Kuva ei anna ihan oikeutta lihalle, oli se medium...
Lihapalojen kaveriksi löysin vanhasta Viinilehdestä salviaperunoiden reseptin, joka olikin veikeä uusi tuttavuus eikä taatusti jää ainoaksi kerraksi. Perunalohkot vuokaan, lisäksi joka kerroksen väliin suolaa, valkopippuria ja tuoretta salviaa ja loppusilaukseksi reilusti voisulaa koko komeuden päälle. Taisin laittaa ainakin desin verran. Vuoka uuniin ja noin reilussa puolessa tunnissa 200 asteisessa olivat lähes kypsiä. Emmentalraastetta päälle ja gratinoitumaan. Kun juustolla kiva väri, onkin homma valmis.
Yksin kotona tarkoittaa leffaa, jossa menoa ja meininkiä ja homecineman volyymit normi-iltaa korkeammalla. Ruokapuoli myös suhteellisen äijämäistä eli yleensä makkaraperunoita. Pakasteranskalaisia uuniin, lisäksi paikallisen lihamestarin makkaroita. Päälle paistettu kananmuna, reilusti persiljaa sekä Auran sinappia, of course. Testosteronin virtaamisen suonissa pystyy lähes kuulemaan, on nääs sen verran miehekästä safkaa!
Annoksen terveellisestä panoksesta vastaavat parit kirsikkatomaatit balsamicolla...
Farangin possua on tullut tehtyä useampaankin otteeseen ja aina hieman muunnellen. Ekalla kerralla keittelin possun ihan ohjeen mukaisesti ja liemesta kastiketta. Lopuksi revin lihan suikaleiksi, kastiketta paalle ja pinta rapsakaksi uunissa grillivastuksella. Seuraavalla kerralla ajattelin tehdä lihan viela enemmän alkuperäisen ohjeen mukaan, joten liha valmistui edellisenä päivänä, yöksi jääkaappiin painon alle ja seuraavana päivänä leikkelin sen kuutioiksi ja paistoin öljyssä. Kastike edellisen kerran pakastetuista liemijämistä. Lihasta tuli ihan ok, mutta olisi tarvinnut enemmän öljyä paistamiseen ja kun en oikein ole tuon uppopaistamisen kannattaja, ajattelin jättää kokeilun ekaksi ja vikaksi kerraksi.
Tänään possuun pinnat pannulla ja sitten uuniin lihaliemellä peitettynä neljäksi tunniksi, kastike edelleen ekan kerran liemestä jota vieläkin pikkupurkki pakkasessa ja loppusilaus kastikkeella kostutettuihin lihoihin "liekinheittimellä". Lisäksi joka kerralla thairiisiä, korianteria ja tuoretta chilia makeassa japsietikkassa. Ja on muuten todettava, että kokeiluista paras oli toi eka; loppuglaseeraus uunissa grillivastuksen alla teki lihasta kaikkein rapeinta. Maku on kyllä joka kerralla ollut mahtava ja samaista pakastettua lienta olen käyttänyt pohjana ihan normigrillauskastikkeisiinkin . Ja nyt vaan odotellaan seuraavaa reissua Suomeen ja dinneria ihan siellä oikeassa Farangissa.
Joitakin vuosia ( lue; yli kaksikymmentä vuotta ) sitten tuli Aurinkomatkoille legendaarinen asiakaspalaute muistaakseni jostakin Sorrenton hotellista: " Ruoka oli yksipuolista. Joka päivä oli pastaa, mutta onneksi torstaina sai lasagnea!" Niinpä...
Meitsin lasagnen valmistus on aika fiilistelyjä sen mukaan, mitä jääkappissa sattuukaan olemaan. Nyt jauhelihakastike sai seurakseen porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja pari herkkusientä. Sekaan purkillinen tomaatteja, ripaus suolat ja pippurit, perrinssia ja balsamicoa ja miedolla lämmöllä muhimaan. Vuokaan kerroksittain kastiketta ja pastalevyjä sekä joka kerrokseen roiskaisu creme fraichea. Homma uuniin ja loppusilaukseksi juustokuorutus. Aina onnistuva mainio sunnuntaisafka.
Pikkukipossa muuten japanilaista makeaa riisietikkaa ja tuoretta chiliä.
Samaista juttua tarjoilen yleensä Farangin makean possun kera,
mutta istuu hyvin myös pastankin viereen!
ps: toinen muistamani legendaarinen AM asiakaspalaute tuli Saalbachista ( kirjoitusvirhe oli alkuperäisessäkin palautteessa..): "Loma oli muuten tosi hyvä mutta Härski oli känissä koko ajan."
hhmmm...suuren suomalaisen urheilumiehen Matin sanoja mukaillen " ehkä otin, ehkä en."
Otsikon lausahdus on tuttua kuultavaa Tanskan vuosilta, sillä muutaman Tuborgin jälkeen paikalliset tietty alkoivat kysellä mun puukon perään. Danujen mukaan härmässä juodaan vaan vodkaa ja kaikilla äijillä on puukot messissä. Suureksi pettymykseksi ei multa sitä löytynyt..
Köksän tärkeimpiä välineitähän ovat kunnon veitset ja vaikka en olekaan mikään fanaatikko, on mulla muutama ihan jees leikkailuväline.
Oikealla Fiskarsin veitsi, jonka ohuella terällä leikkelen esim fisuja. Tässä mainio kahva, muuten aika kevyt puukko. Seuraava sapeli on hieman järeämpi ja istuu mainiosti handuun, vaikka onkin kokonaan metallia. Hyvä lihapuukko. Musta ilmestys on vuoden vanha keramiikkaveitsi ja on kyllä todettava , että mulla oli aina jotain pientä epäilysta frontaalilohkossa noita keramiikkaviritelmiä kohtaan, mutta tää on kyllä iloinen yllätys! Aina terävä, helppo pitää puhtaana ja vaikka onkin pirun kevyt, kyllä sillä leikkelee. Mä käytän tätä yleensä vihanneksiin ja juureksiin. Ja äärivasemmalla mun oma suosikkini, lyhyehkö Arcosin yleisveitsi, joka lähes aina käytössä. Ohut kahva, mutta ei nää mun nyrkitkään suuret ole, joten mainion otteen tuosta saa. Lisäksi löytyy joitakin pieniä veitsiä, joita käyttelen vaikkapa tomaattien kannan poistamiseen tai vähän tarkempaan pikkuleikkelyyn kuten esim. katkiksien kuorimiseen.
Veitsien teroittajana olen muuten onneton tumpelo... Onneksi landella kun asumme, ajelee kylän raitteja silloin tällöin veitsienteroituspartio jäätelöautotunnaria soitellen eli pari heppua pikku pakussa ja takaosassa sähköllä toimiva veitsien ja saksien teroitussysteemi. 3 euroa per puukko ja teräviä ovat!
Mä en yleensä kokkaa mitään makeaa (paitsi Farangin karkkipossua) , vaan sen puolen hoitaa Maria. Ja nyt kun pikkuneiti Belisa täytti 6 v, oli tietenkin saatava juhlapöytään sokeriherkkuja. Aika monta iltaa noiden väsäämiseen meni, mutta menestys oli mahtava! Kaikki kunnia siis köksän pastry chefille, mun hommana oli ainoastaan marsipaanilevyjen kaulinta ja valmiiden tuotteiden laaduntarkkailu...
Cupcakevalikoima. Omassa suosikissani pohjana carrot cake.
Lajitelma cakepopseja eli cupcaketikkareita. Ihan normi brownie murusiksi, joukkoon
mascarponea ja tästä taikinasta palleroisia tikkuihin. Loppusilaus värjätyllä valkosuklaalla
ja kaikenlaisilla koristuksilla. Noi kukatkin ovat muuten handmade marsipaanilevyistä !
Ja tässä päivänsankarin toiveiden mukaan tehty Monster High kakku. Ja sen verran sokeria luomuksessa oli,
että kyllä kaikki kersat biitin syötyään olivat myös "sugar high"
Espanjan kotimaan matkailu on jäänyt hävettävän vähäiseksi... Galicia, Asturias, Pais Vasco etc ovat edelleen käymättä. Madridista kaupunkina (ja fudisjoukkueena...) en ole koskaan pitänyt ja niinpä mun reissut mantereelle suuntautuvatkin usein Barcelonaan. Yleensä aiheena joku kiva konsertti ja fudis, mutta viime reissu olikin pitkästä aikaa ihan puhdas duunimatka ja vain päiväksi. Ja tällöin tulikin lounastettua mainiossa delibistrossa Can Ravellissa. http://www.ravell.com/
Sijainti Aragonilla, vain noin 10 min kävelymätkan Paseo de Gracialta. Ei kummoisen näköinen mesta ulkopäin, sisällä ensin deli, sen jälkeen pari isoa pöytää ruokailijoille. Lisää tilaa yläkerrassa.
