Lohta sienipedillä

Niklas Herlinin kustantamo Teos  syöttää markkinoille mainioita kirjoja, niitä löytyy meikäläisenkin kirjahyllyistä lukemattomia kappaleita. Keittokirjapuolikin on hienosti edustettuna ja viimeaikoina on tullut lueskeltua Karmavuo/Lihtonen/Finkenberg -trion opusta " Mestarien vieraana". Kivojen reseptien lisäksi hauskoja tarinoita viineistä . ( http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2009-kev%C3%A4t/mestarien-vieraana.html)

Reseptipuolelta tuli tällä kertaa kokeiltua lohta metsäsienimuhennoksen kera, ja nuo sienet hieman mietityttivätkin aluksi, mutta paikallinen girgola muutamalla portobellolla höystettynä kävivät vallan mainiosti!
Ruskistelin aluksi salottisipulia voissa, sinne seuraksia pieniksi pilkotut sienet. Annoin seoksen muhia kunnes kaikki sienistä irtoava neste näytti haihtuneen ja lisäsin pari ruokalusikallista jauhoja ( lusikallinen olisi kyllä rittänyt, tuli aika paksua...) ja pari desiä kermaa. Suolaa ja valkopippuria ja kiehuttelin miedolla lämmöllä  kunnes vaikutti sopivan sakealta. Lisäksi keitettyjä porkkanoita ja papuja sekä tietty mediumeiksi jätetyt lohipalat.Loppusilaukseksi tuoretta tilliä lohen päälle ja tinjamia sienille. Pöytä koreaksi terassille, pullo verdejoa auki ja aurinkoisesta sunnuntailounaasta nauttimaan.

Lohta meni pari palaa pakastimeen sekä graaviksi, jota en muuten ole koskaan aiemmin kokeillutkaan tehdä. Graavilohiresepteissä muuten nykyään suositellaan pakastamaan kala joidenkin  loiseläjien likvidoimiseksi; homma jota varmaan kannattaisi alkaa tekemään sushivalmistuksenkin yhteydessä... Tähän saakka olen kyllä makini tehnyt samana päivänä ostetuista kaloista... Ja terveenä on pysytty!!

Graavilohen kaveriksi köksäilin eilen jo etukäteen karjalanpiirakoita.  Lisäksi valmistuu munavoita...

Musana kokatessa oli muuten Neil Youngia, joka jäi mieleen kun viime viime viikolla Youtuubasin Jimmy Fallonin upean imitoinnin , jossa kaverina oli ihan oikea Mr Boss eli Bruce !

Tässä herrojen mainio duo:

Ja jos jollekulle Neil Young itse ei ole tuttua kamaa, tässä yksi herran upeimmista ikivihreistä eli Harvest Moon, verratkaapa muuten edellisen videon Jimmyn ääntä aitoon Neil Youngiin!!:

Kaffeeta...

En ole koskaan ollut suuren suuri kahvinvalmistusfanaatikko, enkä nykyään enää edes suurkuluttaja. Kokeiltu on mutterikeittimiä, espressosysteemejä, Nespressokin löytyy, mutta loppujen lopuksi voiton on vienyt ihan tavallinen Bodumin pressi. Kahvin annostelu alkaa olla handussa siihen malliin , että cortadot tai cafe solotkin onnistuvat, eikä kukaan ole mausta valittanut.
Kahvini ostan kyllä aina asiantuntijalta eli kauppahallin kulmalta löytyvästä pikkupuodista, jossa rouvat sen jauhavat juuri sellaiseksi kuin asiakas haluaa. Normaalisti himassa jotakin kuubalaista tai colombialaista. Puolen kilon paketti riittää kevyesti pari viikkoa.

Entraña - tuo mainio argentinalaisten lahja grillaukseen

Eilen sateli vettä ja oli muutenkin jokseenkin koleahko keli, mutta ei se pallogrillaamasta estänyt. Katoksen alla bisseä nautiskellen ja sateenropinaa kuunnellen oli ihan suomalaisjuhannustunnelmat...
Grillin eksyi tällä kertaa lihakauppias Mateon entraña, joka on maukas ja edullinen grilliliha. Palan suomalainen nimi on mulle hieman epäselvä, on, mutta käsittääkseni se on  ruhon etuosasta, jostakin sieltä kylkiluiden liepeiltä. Ei löydy ihan jokaisen lihakauppiaan kylmiöstä, mutta etsivä löytää.

kuvassa ilmaistu numerolla 2

Nopeasti pinnat kuumalla pannulla, suolaa ja pippuria pintaa ja siitä vaan kuumaan grilliin. Kääntelin sitä pari kertaa ja lopuksi kansi kiinni. Normaalisti kiedon noin isot palat alumiinifolioon ennen leikkausta, mutta tällä kertaa paloittelin samantien ja lämpimällä tarjoiluastialla pöytään.

Kuva ei anna ihan oikeutta lihalle, oli se medium...

Lihapalojen kaveriksi löysin vanhasta Viinilehdestä salviaperunoiden reseptin, joka olikin veikeä uusi tuttavuus eikä taatusti jää ainoaksi kerraksi. Perunalohkot vuokaan, lisäksi joka kerroksen väliin suolaa, valkopippuria ja tuoretta salviaa ja loppusilaukseksi reilusti voisulaa koko komeuden päälle. Taisin laittaa ainakin desin verran. Vuoka uuniin ja noin reilussa puolessa tunnissa 200 asteisessa olivat lähes kypsiä.  Emmentalraastetta päälle ja gratinoitumaan. Kun juustolla kiva väri, onkin homma valmis.

" Sometimes man has to eat what man has to eat"

Yksin kotona tarkoittaa leffaa, jossa menoa ja meininkiä ja homecineman volyymit normi-iltaa korkeammalla. Ruokapuoli myös suhteellisen äijämäistä eli yleensä makkaraperunoita. Pakasteranskalaisia uuniin, lisäksi paikallisen lihamestarin makkaroita. Päälle paistettu kananmuna, reilusti persiljaa sekä Auran sinappia, of course. Testosteronin virtaamisen suonissa pystyy lähes kuulemaan, on nääs sen verran miehekästä safkaa!

Annoksen terveellisestä panoksesta vastaavat parit kirsikkatomaatit  balsamicolla...

Farangin karkkipossua lieksalaisittain Mallorcalla

Farangin possua on tullut tehtyä useampaankin otteeseen ja aina hieman muunnellen. Ekalla kerralla keittelin possun ihan ohjeen mukaisesti ja liemesta kastiketta. Lopuksi revin lihan suikaleiksi, kastiketta paalle ja pinta rapsakaksi uunissa grillivastuksella. Seuraavalla kerralla ajattelin tehdä lihan viela enemmän alkuperäisen ohjeen mukaan, joten liha valmistui edellisenä päivänä, yöksi jääkaappiin painon alle ja seuraavana päivänä leikkelin sen kuutioiksi ja paistoin öljyssä. Kastike edellisen kerran pakastetuista liemijämistä. Lihasta tuli ihan ok, mutta olisi tarvinnut enemmän öljyä paistamiseen ja kun en oikein ole tuon uppopaistamisen kannattaja, ajattelin jättää kokeilun ekaksi ja vikaksi kerraksi.
Tänään possuun pinnat pannulla ja sitten uuniin lihaliemellä peitettynä  neljäksi tunniksi, kastike edelleen ekan kerran liemestä jota vieläkin pikkupurkki pakkasessa ja loppusilaus kastikkeella kostutettuihin  lihoihin "liekinheittimellä". Lisäksi joka kerralla thairiisiä, korianteria ja tuoretta chilia makeassa japsietikkassa. Ja on muuten todettava, että kokeiluista paras oli toi eka; loppuglaseeraus uunissa grillivastuksen alla teki lihasta kaikkein rapeinta. Maku on kyllä joka kerralla ollut mahtava ja samaista pakastettua lienta olen käyttänyt pohjana ihan normigrillauskastikkeisiinkin . Ja nyt vaan odotellaan seuraavaa reissua Suomeen ja dinneria ihan siellä oikeassa Farangissa.

poltin oli muuten ekaa kertaa käytössä... 

... ja hyvin toimi!!