Potpurri viimeaikojen kokkailuista

Kirjoittelut ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle viimeaikoina ja facebookistakin olen aika 

ulkona eikä siellä tule käyttyä. Safkaa tietty laitetaan ihan niinkuin ennenkin, joten olkoon tässä pikku kuvapotpurrina viime aikojen tuotoksia.

Aasialaista tulee laiteltua silloin tällöin, tällä kertaa korissa hauduteltuja pikkupihvejä ja japanilaisia nuudeleja ja kylkeen soijakastiketta chilillä. Pannulla jo valmiit pihvit odottelemassa kevyessä lämmössä.

Omia tekemiä gnoccheja savupekonin ja salvian kera. Voikastike. Ja kaloreita nolla...

Fisuja ja katkiksia Weberissä.

Tuli maistettua upea ekoviini, jonka ettari muuttuu pullotusten mukaan, sillä se on samalla viimeinen suositeltu nauttimisaika. Mainio idea!

Ja ton ekoviinn kaveriksi omien sämpyjen kera grillattuja kunnon purilaisia. Ja meksikolaissalsa.

Perjantaipizzaa...

Aravon tilan uusi viini Rula sai viereen katkarapuja ja tomaattia spagetin kera. Päälle ruccolaa. On muuten mainio viini.Ja Paso Doblehan totakin Suomeen tuo...

Madden katse kertoo kaiken... Harissakanaa weberissä, maistuis jopa Prinsessa Madeleinelle.

Possua uunissa - taas...

Kokkaaminen ja kirjoittaminen ovat juttuja joihin on aina oltava fiilistä. Ilman sopivaa tsemppiä ei kummastakaan tule mitään. No on tässä kesän aikan tullut köksässä oltua, mutta sopiva kirjoitustunnelma on jostain syystä puuttunut, mutta tänään tuntui että pakko laittaa pari sanaa. Oliskohan syynä ollut kaikkien aikojen paras suomiloma, jossa oli tarjolla oikeita paikkoja oikeiden ihmisten kera ja kun vielä kelitkin suosivat, mahtavaa! Hienoja hetkiä Savosta Karjalan ja Ikaalisten kautta Helsinkiin ja Espooseen, ja matka vain parani loppua kohden. Kiitos kaikille! Himaan tulin eilen, ja tänään matkapyykkipäivä, joten ruuan oli oltava helppoa. Pala possua uuniin matalalla lämmöllä huilimaan lihaliemessä ja mausteissa. Lopussa osa liemestä kattilaan kiehuteltavaksi ja sekaan aasialaisia mausteita. Viereen riisiä ja tuoretta korianteria. Ja mainio punkku saarelta, tällä kertaa pohjoisesta.

Jamien simpukat marokkolaisittain

Tänään on vähän pashakeli eli ei viittynyt raahautua rantsulle, joten käväistiin Palmassa. Kierreltiin kauppoja ja aperitiivit kauppahallilla, josta kassiin hyppäsi kilo sinisimpukoita ja verdejopullo. Simpukat ostin vakkarikalamimmilltä, joka muuten ulkonäön puolesta olisi miss Suomi finalisti taatusti... Kiva saada vakioasiakaspalvelua, sillä nytkin neiti otti ensin käteen jo avatun tiskillä olevan simpukkapussin, mutta vaihtoikin sen uuteen, jonka avasi ihan vaan mulle. Ja ei laittanut yhtään jo vähänkään kuolleen näköistä simpukkaa, vaan heitteli niitä sivuun koko ajan. Ja taas yksi syy, miksi olen tiettyjen kauppiaiden kanta-asiakas.

Yleensä laittelen simpukoita aika normityyliin valkkarissa, mutta nyt muistui mieleen Jamien ohjelma, jossa herra väsäsi simpukat marokkolaisittain. Tätä oli pakko muunnella, sillä himasta ei löytynyt tahnaharissaa eikä säilöttyjä sitruunoita, mutta iskin sekaan harissaa jauheena ja yhden sitruunan hedelmäosan. Harissatahna on ostoslistalla ja ensi viikolla taidan laittaa sitruunoita muhimaan, se näyttääkin olevan aika olennainen osa marokkolaista kokkausta.

Wokissa ensin paistumaan yksi salotttisipuli, pari valkosipulinkynttä ja harissaa öljyssä ja samalla blenderiin purkki tomaatteja, sitruunan hedelmälihat , rutkasti korianteria, suolaa ja pippuria. Tää soosi wokkiin ja kun kiehui, sekaan putsatut simpukat. 5 min ja valmista. Pintaan lisää korianteria, ja viereen tuoretta leipää. Ja hyvä 6 egen verdejo.

Lihalientä kuutioiksi

Kauppahallilla viikonlopun weberlihoja ostellessa sattui silmään luutarjous ja kilo niitä lähti mukaan. Ajattelin keitellä lihalientä, ekaa kertaa elämässä.

Luut ja juurekset uunipellille paahtumaan ja kun olivat lähes mustia, koko homma kattilaan ja mukaan laakerinlehtiä, persiljaa, rosmariinia ja pippureita. Uunipellille hiukan kuuma vettä ja lastalla raaputellen siihen palaneet palat mukaan  ja liemi lisäksi kattilaan. Vettä sen  verran että peittyvät ja kiehumaan. Aika monta tuntia annoin systeemin muhia ja kun nestettä noin puolet jäljellä, siivilöin kiinteät osat pois ja jatkoin vielä keittämistä. Jätin kattilan yöksi jäähtymään, aamulla rasva pois pinnalta ja paksuhko lihaliemi alkoi jo muistuttaa ihan oikeaa glazea. Jääpalakuutiosysteemillä pakastimeen ja kun ovat jäätyneet, irroittelen ne ja pistelen pakastinpussin. Suolaa en muuten laittanut ollenkaan, lisäilen sitä sitä reseptin mukaan.

Ai niin, Maddekin pääsi osalliseksi herkuista, sillä keitety luut menivät lopuksi Prinsessan ruokakippoon...

Uunipellitetyt ainekset.

Valmiina pakkaseen

Ja valmiina Madden kippoon iltapalaksi.

Kinkku!

Viime viikolla jossakin kokkikanavan ohjelmassa oli mainion tuntuinen kinkkuresepti, joten tuumasta toimeen ja lihakauppaan, josta kilon biitti löytyikin. Ilman rasvaa.

Keittelin palaa pari tuntia vedessä, jossa mukana raastettua inkivääriä, pari laakerinlehteä,neilikoita, suolaa, pippureita ja tähtianis. Sekaan olisi voinut iskeä lihaliemikuutionkin, mutta tää tuli mieleen vasta jälkikäteen... Samalla keitin kokoon glaseeraukseen tarvittavan soosin, johon kuului soijakastiketta, hunajaa, tummaa sokeria, chiliä, pari valkosipulinkynttä, kiinalaista viismaustetta,  puolikkaan appelsiinin mehu ja raastettuna sen kuori. Keittelin sitä nyt sen verran että koostumus oli mukavan tahmea ja tota kinkun päälle ja pala uuniin. Ennen glaseerausta pistelin lihan pintaan vielä neilikoita, ihan normijoulukinkkutyyliin. Uunin lykkäsin vielä mukaan pari rosmariinin oksaa.

 Punkuksi kylkeen Riberaa joka oli muuten kivassa tarjouksessa marketissa; jos ostat kaksi pulloa, toiseen 75% rabattia. 

Kalioreksi ja moussakat pöytään!

Perjantain oli pakastimen tsekkausilta ja sieltä ruokalistalle siirtyi parit suomimakkarat Weberiin sunnuntaiksi ja jauhelihaa, josta väsäilin lauantaina moussakaa. Sitä on joskus aikoinaan tullut tehtyä aiemminkin, mutta tällä kertaa bechamelin sijaan iskin joukoon juustokastikkeen. Joka itseasiassa on ihan saman bechamel, mutta lopussa joukkoon juustoraastetta...

Homma alkaa aina munakoison hikoiluttamisella eli koiso viipaleiksi, päälle suolaa ja tirskaus sitruunaa ( pysyy väri mainiona eikä mene mustaksi) ja puolisen tuntia lepäilyä. Samalla voi haudutella jauhelihakastikkeen ja esikeittää perunaviipaleet. Nesteet pois munakoisojen pinnalta ja pannulla vähän väriä pintaan ja taas huilimaan, tällä kertaa talouspaperin päälle. Lopuksi ihan normivalkokastike, johon siis viime metreillä juustoraastetta ja sitten vaan vuokaan kerroksittain munakoisoa, perunaa ja jauhelihakastiketta. Koko komeuden päälle reilusti juustokastiketta ja uuniin. Viereen punkkua Kataloniasta.

Ps: Taannoin opastellessani Marmariksessa oli paikallinen ravintola kääntänyt ulkona olevaan ruokalistaansa munakoison tyyliin " munakoisaa" , jonka mainiosti savolaistutti opaskollega Keinäsen Pekka muotoon " makkoovoo munnoo". Kylläpä meitä opaskoiria silloin nauratti.

French cuttia Weberiin

Eilen jo hieman etukäteen ilmoittelin, että french cut -tyyliin leikattua lihaa menossa grilliin, ja niin siinä myös kävi. Tässä pari kuvaa, joista käy mainiosti ilmi, mikä on ero brittiläisen ja ranskalaisen lihanleikkailun välillä. Fransmannit siis menevät aika pitkälle enemmän yksityiskohtiin. Oma palani on tällä kertaan onglet, ja sen valmisteli tuttuun tyyliin lihakauppiaani Mateo, joka on muuten yksi Palman harvoja french cut lihamestareita.

Ja tältä näyttinlihapala ennen Weberiin menoa.

Pinnat suoralämmöllä, kansi kiinni ja  keskipoltin pois päältä, lämpömittari lihaan ja kun 70 astetta lämpöjä, biitti pois ja folioon hetkeksi lepäilemään. Lisäksi pyöräytin rosmariinilla höystettyjä röstiperunoita ja kylkeen vielä saksalaista puolukkahilloa. Ja hyvä rioja.