Taas pastaa !!

Joitakin vuosia ( lue; yli kaksikymmentä vuotta ) sitten tuli Aurinkomatkoille legendaarinen asiakaspalaute muistaakseni jostakin Sorrenton hotellista: " Ruoka oli yksipuolista. Joka päivä oli pastaa, mutta onneksi torstaina sai lasagnea!" Niinpä...

Meitsin lasagnen valmistus on aika fiilistelyjä  sen mukaan, mitä jääkappissa sattuukaan olemaan. Nyt jauhelihakastike sai seurakseen porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja pari herkkusientä. Sekaan purkillinen tomaatteja, ripaus suolat ja pippurit, perrinssia ja balsamicoa ja miedolla lämmöllä muhimaan. Vuokaan kerroksittain kastiketta ja pastalevyjä sekä joka kerrokseen roiskaisu creme fraichea. Homma uuniin ja loppusilaukseksi juustokuorutus. Aina onnistuva mainio sunnuntaisafka.

Pikkukipossa muuten japanilaista makeaa riisietikkaa ja tuoretta chiliä.
Samaista  juttua tarjoilen yleensä Farangin makean possun kera,
mutta istuu hyvin myös pastankin viereen!

ps: toinen muistamani legendaarinen AM asiakaspalaute tuli Saalbachista ( kirjoitusvirhe oli alkuperäisessäkin palautteessa..): "Loma oli muuten tosi hyvä mutta Härski oli känissä koko ajan."

hhmmm...suuren suomalaisen urheilumiehen Matin sanoja mukaillen " ehkä otin, ehkä en."

" Seppo, missä sun puukko on ?"

Otsikon lausahdus on tuttua kuultavaa Tanskan vuosilta,  sillä muutaman Tuborgin jälkeen paikalliset tietty alkoivat kysellä mun puukon perään. Danujen mukaan härmässä juodaan vaan vodkaa ja kaikilla äijillä on puukot messissä. Suureksi pettymykseksi ei multa sitä löytynyt..

Köksän tärkeimpiä välineitähän ovat kunnon veitset ja vaikka en olekaan mikään fanaatikko, on mulla muutama ihan jees leikkailuväline.

Oikealla  Fiskarsin veitsi, jonka ohuella terällä leikkelen esim fisuja.  Tässä mainio kahva, muuten aika kevyt puukko. Seuraava sapeli on hieman järeämpi ja istuu mainiosti handuun, vaikka onkin kokonaan metallia. Hyvä lihapuukko. Musta ilmestys on  vuoden vanha keramiikkaveitsi ja on kyllä todettava , että mulla oli aina jotain pientä epäilysta frontaalilohkossa noita keramiikkaviritelmiä kohtaan, mutta tää on kyllä iloinen yllätys!  Aina terävä, helppo pitää puhtaana ja vaikka onkin pirun kevyt, kyllä sillä leikkelee. Mä käytän tätä yleensä vihanneksiin ja juureksiin. Ja äärivasemmalla mun oma suosikkini, lyhyehkö Arcosin yleisveitsi, joka lähes aina käytössä. Ohut kahva, mutta ei nää mun nyrkitkään suuret ole, joten mainion otteen tuosta saa. Lisäksi löytyy joitakin pieniä veitsiä, joita käyttelen vaikkapa tomaattien kannan poistamiseen  tai vähän tarkempaan pikkuleikkelyyn kuten esim. katkiksien kuorimiseen.

Veitsien teroittajana olen muuten onneton tumpelo... Onneksi landella kun asumme, ajelee kylän raitteja silloin tällöin veitsienteroituspartio jäätelöautotunnaria soitellen eli pari heppua pikku pakussa ja takaosassa sähköllä toimiva veitsien ja saksien teroitussysteemi. 3 euroa per puukko ja teräviä ovat!

Sokerileipurin terveisiä

Mä en yleensä  kokkaa mitään makeaa (paitsi  Farangin karkkipossua) , vaan sen puolen hoitaa Maria. Ja nyt kun pikkuneiti Belisa täytti 6 v, oli tietenkin saatava juhlapöytään sokeriherkkuja. Aika monta iltaa noiden väsäämiseen meni, mutta menestys oli mahtava! Kaikki kunnia siis köksän pastry chefille, mun hommana oli ainoastaan marsipaanilevyjen kaulinta ja valmiiden tuotteiden laaduntarkkailu...

Cupcakevalikoima. Omassa suosikissani pohjana carrot cake.

Lajitelma cakepopseja eli cupcaketikkareita. Ihan normi brownie murusiksi, joukkoon
mascarponea ja tästä taikinasta palleroisia tikkuihin. Loppusilaus värjätyllä valkosuklaalla
ja kaikenlaisilla koristuksilla. Noi kukatkin ovat muuten handmade marsipaanilevyistä ! 

Ja tässä päivänsankarin toiveiden mukaan tehty Monster High kakku.  Ja sen verran sokeria luomuksessa oli,
että kyllä kaikki kersat biitin syötyään olivat myös "sugar high"

Can Ravell - upea delibistro Barcelonassa

Espanjan kotimaan matkailu on jäänyt hävettävän vähäiseksi... Galicia, Asturias, Pais Vasco  etc ovat edelleen käymättä. Madridista kaupunkina (ja fudisjoukkueena...) en ole koskaan pitänyt ja niinpä mun reissut mantereelle suuntautuvatkin usein Barcelonaan. Yleensä aiheena joku kiva konsertti ja fudis, mutta viime reissu olikin pitkästä aikaa ihan puhdas duunimatka ja vain päiväksi. Ja tällöin tulikin lounastettua mainiossa delibistrossa Can Ravellissa. http://www.ravell.com/

Sijainti Aragonilla, vain noin 10 min kävelymätkan Paseo de Gracialta. Ei kummoisen näköinen mesta ulkopäin, sisällä ensin deli, sen jälkeen pari isoa pöytää ruokailijoille. Lisää tilaa yläkerrassa.

Keittoilta

Belisan 6 v synttärit lähestyvät ja kun Maria on oikeutetusti saanut koko perheen pastry chefin nimityksen, meillä kokataan tällä viikolla joka perskeleen ilta cupacakeja ja Monster High - kakkua. Eilen illalla köksä vapautuikin vasta noin 2030 aikoihin, ja pitikin sitten väsätä jotain nopsaa ja hyvää.  Mikäs sen parempaa safkaa viileään talvi-iltaan , kuin joku soppa ja löytyikin ainekset tomaattikeittoon.

Valkosipulia ja tavallista sipulia ruskistumaan pikku tilkkaan öljyä ja kun jääkaapissa oli valkkarin jämät, loraus sitä joukkoon. Kun alkoholi suunnilleen haihtunut, joukkoon lihaliemikuutio, muutama kuorittu tomaatti ja purkillinen samoja säilykkeenä. Kiehuttelin sitä 15 min, lisäksi balsamicoa, pari tippaa Perrinsia, suolaa ja pippuria. ja sitten vaan sauvasekoittimella sopivaksi keitoksi ( itse jätän yleensä joitakin tomaattibiittejä joukkoon) ja kattila takaisin liedelle. Reilu loraus kermaa ja  tinjamia, pikku kiehautus ja pöydän kattaukseen. Lisäksi paahtoleipää.

Tätä keittoa on sitten helppo tuunata oman maun mukaan; sekaan sopivat mainiosti kaiken maailman yrtit, harisa, chili, juustoraaste,nokare creme fraichea, tryffeliöljy jne jne. Nopea ja helppo arkisafka.

Karjalanpaisti - kaikkien slowfoodsafkojen todellinen esikuva Itä Suomesta

Joulun tienoilla siskoni tytär Inka kirjoitteli FB:ssä mummin ( siis äitini) tekemästa karjalanpaistista, joka oli kuulemma "maailman parasta". Aloinkin  miettiä että siinäpä jälleen kerran perinneruoka,. jota ei missään päin maailmaa ole tullut väsättyä, ja nyt sitten vihdoin ja viimein pääsin suunnitteluasteelta tositoimiin.

Ohjeita netissä jälleen kerran pilvin pimein ja kun ohjenuorana itselle oli jonkinmuotoinen "aitous", päätin tehdä kirjahyllystä löytyvän suomalaisia perinneruokia esittelevän kirjasen mukaan. Lihoiksi nautaa ja pikku pala possua, tällä kertaa ostin kinkkua. Ruskistin lihabiitit, jolloin paistinliemen pitäisi olla aika kirkasta, ja iskin ne valurautapataan. Päälle lohkottu sipuli, musta- ja valkopippureita, suolaa ja pari laakerinlehteä ja peittelin koko komeuden kuumalla vedellä. Uuni 80 asteiseksi ja pata kansineen sinne. Ja nyt palataankin tuohon otsikkolauseeseen;  uunittamisaika vähintään 10 tuntia, joten nyt todellakin puhutaan slowfoodista sanan varsinaisessa merkityksessä! Pata uuniin ( heti uuniin laittamisen jalkeen muistin, että pakastimessa oli pari palaa lammasta, joten iskin ne sekaan ihan vaan jäisinä) noin kl 22.00 ja en malttanut olla yöllä tsekkaamatta mitä pojalle oikein kuuluu. Noin kahden kieppeille pikku tarkistus ja kun hyvältä näytti, takaisin nukkumaan.
Brekkarin jälkeen mietiskelin, mitäs nyt tekisi, joko ton ottaisi pois vai jätetäänkö vielä muhimaan ja päätin pitää vielä muutaman tunnin. Kokonaisajaksi tulikin kevyet 14 tuntia... Ja koko ajan noin 80 astetta.

Nappasin padan ulos puolenpäivän jälkeen, nostin lämmöt ja tilalle pari ruisleipää, tarkoituksenahan oli tosi karjalaislounas! Kun leivät valmiina, laskin taas lämpötilaa hieman ja pata uuniin takaisin. Tässä vaiheessa en enää malttanut pitää näppejä erossa extroista, ja lisäsin paistiin tuoretta rosmariinia ja tinjamia... Syy tohon tuunaamiseen taisi olla Marian vähän epäluuloinen kommetti kun maistoi; " täähän on oikeastaan vaan laihaa lihalientä jossa lihabiittejä... Ei noi svedut oikein suomiruokien päälle ymmärrä... Lisäksi keitettyjä perunoita ja AURAn sinappia.

Safka oli hyvää. Mun mielestä erinomaista ja yksinkertaista. Ja kyllä Mariakin lopuksi hommasta lämpeni ja antoi parit ylistyssanat.

PS: kun pata jo oli uunissa, soittelin Suomeen ja kysäisin , millä kikoilla mutsi sitä "maailman parasta " teki ja hän keittää aluksi lihat ja kuorii pois kaiken vaahdon varmistaakseen paistiliemen kirkkauden. Lisäksi paistinpannun kautta possunkylkeä jossa reilusti rasvaa makua antamaan. Muuten tekee aika pitkälle mun reseptiä mukaillen, tosin vähemmällä uuniajalla...

Fisulauantai

Pakastin alkoi jo näyttää täyden merkkejä ja ensi viikolla kuulemma sinne pitäisi mahtua cupcakeja etc leivonnaisia, joten oli aika katsoa, mitä sieltä saisi mutkattomasti käytettyä. Ja kun ajattelin tänään kokkailla kalaa, niin siinä samallahan syntyisi kalaliemi.
Pakkasesta parin kuukauden vanhan kummeliturskan jämät, lisäksi eilen ostetun doradan ruodot ja pää ja pataan muhimaan. Ensin kunnon tujaus valkkaria, jonka kiehuttua jonkin aikaa lisäilin vettä perkaustähteiden peitoksi. Kiehuttelin sitä sitten parikymmentá minuuttia kuorien syntyvää vaahtoa pois ja kun sitä ei enää suuremmin näyttänyt syntyvän, lisäsin joukkoon pilkotun sipulin, musta- ja valkopippureitta, muutaman persinjanoksan , laakerinlehtiä ja timjamia. Tunti lisää kiehumista miedolla lämmöllä ja siivilöin liemen. Keitin loppuliemeä vielä jokin aikaa kokoon ja valmis!  Eka oma tekemäni kalaliemi. Lyö laudalta mennen tullen kuutioista kehitellyt liemet.
Ja sitä sitten jo käyttelinkin tänään kastikkeeseen doradalle. Ruskistelin ensin punasipulia ( antoi mainion värin kastikkeelle) yhden valkosipulikynnen kera. Pata pois liedeltä ja joukkoon voita ja hieman jauhoja ja takaisin kuumenemaan, nyt mukaan myös pari desiä kalalientä. Suolaa ja pippureita maun mukaan ja puolikkaan sitruunan raastettu kuori ja hieman sitruunamehua. Lopuksi kastike tehosekoittimeen ja viimeistelyksi voita kiiltoa antamaan. Wau-elämys olikin valmis. Lisäksi al denteksi keiteltyjä porkkanoita, pari  kirsikkatomaattia ja papuja sekä tietysti pariloidut doradafileet. Ja kun ulkona on synkkä ja myrskyinen keli, jotenkin mieli halasi punkkua, joten juomaksi sitä siis valkkarin sijaan.

Sunday is a pancake day.

Maria on joskus tuumannut että alan pikku hiljaa muistuttamaan ihan liikaa The Big Bangin Sheldon Cooperia  muutamien jääräpäisyyksieni kanssa... Sunnuntaithan ovat meikäläisen kalenterissa aina pannukakkubrekkaripäiviä. Piiruakaan muuttamatta.

No,onneksi mua verrataan Sheldoniin ja hänen suhteellisen viattomiin käytösmalleihinsa eikä toiseen suuren fanitettavaani, maailman sympaattisimpaan sarjamurhaajaan Dexter Morganiin....Vaikka on kyllä mainittava että mulla ja Dexillä on samanlaiset kahvinvalmisteluvehkeet.

Sunnuntaiaamut ovat siis varattuja kiireettömälle aamiaiselle. Yksi kananmuna, ruokalusikallinen sokeria, hieman suolaa, teelusikallisen ruokasoodaa, desi maitoa ja nelisen ruokalusikallista jauhoa riittää mainiosti 4-5 pannariin. Olen huomannut, että pannareihin saa extrakuohkeutta vatkaamalla aluksi kananmuna kunnon vaahdoksi. Siihen sitten sokeria ja sama prosessi, jonka jalkeen vaahtoon sooda, maito, suola ja lopuksi jauhot. Taikina kannattaa jättää muhimaan noin pariksikymmeneksi minuutiksi ( itse käväisen tällä välin ostamassa paivän lehden kylän huoltikselta) ja lopuksi juuri ennen paistamista sotken joukkoon hieman oliiviöljyä. Ruokalusikallinen riittää. Tarjoilussa viereen  hilloja ; tällä kertaa mallorcalaisia ja purkki Pariisin tuliaisia viime vuodelta eli  Fauchanin mainiota ruusulehtihilloketta. Lisäksi itsepuristettua appelsiinimehua ja hyvää kahvia, joka tällä kertaa oli kuubalaista.

Visça Parsa !

Villiparsan aika on koittanut. Tai oikeastaan olen sen jo aika mukavasti menettänyt, sillä yleensä sitä on lenkkipolkujen varsilla poimittavaksi tarjolla  tammikuun lopusta alkaen. Olisikohan  erityisen aurinkoinen talvi saanut aikaan , että on ainakin kuukauden etuajassa? Itse en ollut sen kummemmin asiaan paneutunut, kunnes viime viikolla vastaan tuli (murteesta päätellen) andalucialainen pariskunta ja pistin merkille rouvan kourassa olevan muhkean parsanipun. Samantien aloinkin tienvarsia "sillä silmällä" katselemaan ja hetihän se kävi ilmi, että suurin osa on jo poimittu. Satans. Kyllä jotain vielä meikäläisellekin on jäänyt, mutta nyt jo etsiydyttävä teiden ja polkujen varsilta pois ja mentävä vaan rohkeasti pelloille ja kivimuurien vieruksia tutkimaan siinä toivossa, ettei siellä vielä keräilijöitä olisi ollut. Pikkunipun sainkin aikaan eilen.

Villiparsahan on aina vihreää ja niin ohutta, ettei sitä kuoria tarvitse. Tuossa kuvan nipussa on juuri ja juuri sen verran, että kyllä siitä munakkaan saa; hieman sipulia ja parsan palat pannulle, sekaan muutama kananmuna, joiden rakenne vain rikottu, ei siis vatkattu pidemmän kaavan mukaan ja kermaa/maitoa. Suolat ja pippurit päälle sekä tuoreita yrttejä mitä nyt sattuukin löytymään. Vaikkapa rosmaariinia ja tinjamia. Ja jätetään muhimaan miedolla lämmöllä kunnes sopivasti hyytynyt. Lisäksi salaatiksi ruccolaa ja tomaattia.

Pallorillaamaan!

Olen pallogrillimies. Ja ylpeä sellainen. Hifistely hulppealla Weberin kaasugrillilla ei vain jotenkin tunnu "oikealta" grillaukselta, joten pysyttelen näissä palloissa ja tulet teen hiilillä. Sytykkeitä en muuten käytä ollenkaan, käytössä vain ruotsalaisvalmistusta oleva sähkövastus, joka pikkuhiljaa hiilet tuleen tuikkaa. Tänään aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten mainio pallogrillailukeli. Santa toi muuten kaikkien grillaavien alfamachojen ykköstyövälineen eli BBQBELTin jossa tarvittavat työvälineet ovat mukavasti käden ulottuvilla! Olutpullo muuten mahtuu tuohon meksikolaisen chilisalsapullon viereen, tölkki ei...

Paikalliselta lihakauppiaalta löysin ihan suomalaista grillimakkaraa muistuttavan tuotteen ja kokeilinkin sitä pekoniin käärittynä. Hyvää tuli! Ja pääruuaksi valmistelin pitkästä aikaa ribsejä, joita esikäsittelin puolisen tuntia keittelemällä .Mausteiksi veden joukkoon lisäsin pippureita ja yhden tähtianiksen. Samalla keitin  kokoon glaseerauskastiketta, johon tällä kertaa kokista ( mainio base bbqkastikkeille!), yrttejä, sipulia, valkosipulia, suolaa, pippuria, ketsuppia, sokeria , tähtianis ja omenaa. Keittoaika tuommoiset parikymmentä minuuttia, tarkistellen hieman makuja prosessin aikana ja lopuksi nappasin aniksen pois ja soseutin koko homman tehosekoittimella. Takaisin kattilaan ja voita sulamaan joukkoon. Toi voi lopussa antaa glaseeraukseen kivan pinnan.

Sitten vaan nostelin jo hieman jäähtyneen ribsit kulhoon, kastiketta joukkoon ja grilliin. Miedolla lämmöllä hissun kissun bisseä nautiskellen ne siinä valmistuivat.Loppuajaksi pallo kiinni. Lisäksi salaattia ja punkkua Navarrasta. Normilauantailounas.

rillimiehen työkaluboxi

Missä mennään tällä hetkellä viininviljelyssä saarella?

2012 sato on korjattu jo kuukausia sitten, ja useilla tiloilla uutta viiniä on jo tarjolla. Niin myös Sencelleksen pikku bodegalla Can Ramiksella, joka perinteitä kunnioittaen onkin ripustanut kuivan oksan kaupan edustalle merkiksi, että viiniä myynnissä.

Viljelyksillä on aika leikäta suuri osa oksista poia ja näin valmistella kasvualustaa uudelle rypälesadolle ennenkuin köynnökset alkavat pukkaamaan lehtiä. Lenkkeilyreitin varrella useita viinitiloja, joten laitanpa tässä kauden aikana hieman kuvia, missä vaiheessa cosecha 2012 oikein onkaan. Stay tuned...

tässä kuvaa ennen leikkausta

ja tällainen on tulos leikkauksen jälkeen, kuvat vierekkäisiltä palstoilta.

Viva Mexico!!!

Cevicheen tuli tutustuttua pari vuotta sitten roadtripilla Meksikossa, jolloin VW Polo sai kyytiä Cancunista Meridan kautta San Cristobal de Casasiin ja sieltä Lago de Bacalarin kautta takaisin Cancuniin. Kolme viikkoa hienoja maisemia ja tietty hyvää ruokaa.

Reissulta mieleen jääneet cevichet ovat Chiapa de Corzon satamassa lunchiksi vetäisty katkarapuceviche ja Lago de Bacalarin lähellä olevalla cenotella nautiskeltu järvikotiloista tehty vastaava. Molemmat upeita kulinaarisia kokemuksia aika yksinkertaisissa puitteissa.

Cevichea tuleekin  usein tehty myös kotona ja sisältö aina hieman riippuu siitä, mitä kauppahallilta löytyy tuoreena ja kohtuuhintaan. Nyt ostin puoli kiloa katkarapuja ja pari calamaria, kaikki lähialueelta, total 9 euroa. Resepti on uskomattoman helppo; puhdistetut katkikset ja  calamarit lasikulhoon, joukkoon punasipulia, tomaattia, tuoretta chilia, reilusti korianteria, ruiskaus worchesterhire kastiketta ( Lea & Perrins) , suolaa, pippuria ja sitten loppusilaukseksi lime- ja sitruunamehua sen verran että kaikki peittyvät. Jääkaappiin  kypsymään sitruuna/limeliemessä. Tsekkaile välillä, miltä katkaravut näyttävät ja kun ovat valkeahkoja eli kypsiä, safka on valmista.  Pelkillä calamareilla tehtynä valmistuu nopsammin. (mä muuten ryöppään puhdistetut calamarit jalkoineen kiehuvassa vedessä ennen paloittelua. 1 min riittää mainosti kiehutteluun). Tarjoiluun seuraksi tortillachipsejä ja avocadoa. ( juu, kyllä mä avocadoa käytän, en vaan koskaan sotke sitä pastan joukkoon...). Ja tietty hyvää valkkaria, joka tällä kertaa oli ihan uusi tuttavuus; Fenomenal 2011, DO Rueda. Yksi hedelmäisimmistä verdejoista mitä olen koskaan maistanut! Upea viini.Ja vallan mainio ettari!

nimi kuvassa hieman vinossa, sorry...

Provolone pelastaa perjantain !

Arki-iltaisin dinnerit ovat yleensa salaatteja, munakkaita tai keittoja, sillä yleensä ei sitä jaksa niin kauheasti viikolla väsätä. Viikonloppuina on rutistusta enemmän lounaiden valmistukseen, ja iltaisinkin yritetään tehdä jotakin edes hieman fiininpää.  Ja kun jääkaapissa on lähes aina biitti tai pari provolonea, siitä syntyykin helposti mitä mainioin TV-dinner!

Uuni lämpimäksi ja juustopala uuniin. Yleensä ripottelen päälle jotain mausteita, tällä kertaa oreganoa reilumman kaavan mukaan. Lisäksi tein nopean meksikolaistyyppisen salsan tomaateista, tuoreesta chilistä, punasipulista ja korianterista. Siihen viereen vielä maissilastuja ja lautasille juuston pediksi ruccolaa ja tomaattia. Helppoa, nopeaa ja aina onnistuu!

Ja kun TV-dinneristä oli kyse, ruokailua ryyditti hyvä ruotsalaisjännäri "Arne Dahl - Ont blod". Kyllä länsinaapurit poliisisarjojen tekemisen osaavat!

juusto uunitettiin muuten ihka-aidossa mallorcalaisessa savikipossa... se sattuu olemaan just sopivankokoinen provolonelle.

Kualikiäryleitä Mallorkalla - voe mahoton !

Kaalikääryleet ovat jostakin syystä yksi niistä suomisafkoista, joka vie ajatuksen Pohjolaan ja tarkemmin sanottuna Lieksaan ja mummin keittiöön Rantalassa. Kostailematonta kotiruokaa parhaimmillaan. ja kun viime viikolla hieman kartoitin , mitä kaikkea pakastin tällä hetkellä kätkeekään sisäänsä, huomasin siellä olevan jauhelihaa , joten tuumasta toimeksi ja kääryleitä väsäämään!

Netti ja keittokirjat olivatkin sitten väärällään ohjeita, joista yllätykseni aika useat pitivät sisällään rutkasti kermaa. Mysi Lahtisenkin kehuja keränneet kääryleet muhivat kermassa ja voissa tuntitolkulla, mutta itse en kyllä Lieksa mummin sapuskassa kermaan muistanut olevan, joten jätin sen uunista pois. Lisäsin lorauksen kyllä lopussa hieman kastikkeeseen makua antamaan.

Useissa ohjeissa laitettiin myös koko kaali kiehuvaan veteen ja sieltä pikkuhiljaa revittiin kypsiä lehtiä erilleen. Mä leikkasin kaalista kannan veks ja irroittelin lehdet jo ennen veteen laittamista ja keittelin niitä siellä
noin 5 minuuttia kunnes vaikuttivat pehmeiltä. Siitä sitten vaan valutin turhat vedet pois ja odottelemaan käärimistä. Jauhelihan joukkoon muna, mausteita, lihaliemikuutio murennettuna ja keitettyä riisia. 500 gr lihaa oli vähän liikaa, loppuivat nääs kaalinlehdet kesken, joten lopun tuunasin tuoreella chililla ja kaalinjämillä lihapulliksi. Mummin ohjeitahan oli myös , että ruokaa ei pois heitetä!!

Sitten vaan lehdet rulliksi täyte sisällä, ruskistus pannulla ja uuniin huilimaan. Päälle hieman voita ja siirappia, puolen tunnin kuluttua käänsin rullat ja lisäsin siirappia. Tsekkailin pari kertaa miten pärjäävät ja lisäilin hieman keitinvettä jos näyttivät kuivuvan, samalla kun kokki nautiskeli Al Hambra bisseä. Noista lehdistä kannattaa muuten leikata pois paksumpi kantaosa, se helpottaa käarimistä.

Uunittelun loppupuolella keittelin perunoita sekä suurustin keitinliemestä nopsan kastikkeen. Lunchi patiolle, lasiin Riojaa ja nauttimaan !

pöytäliina kaipaisi hieman silitystä...

Enhorabuena Ribera del Duero!

Ribera sai kuin saikin viinimaailman "oscarin" eli valittiin vuoden viinialueeksi Wine Enthusiastin "Wine Star Awards" - skabassa. Upea saavutus, sillä samaisesta tittelistä olivat kisailemassa mm. Napa Valley ja Loire.
Itse olen aina ollut jonkinmoinen Riberan viinien fanittaja, vaikken nyt alueen superhuippuviineja kuten esim Vega Siciliaa ole koskaan  maistanut. Omat kokemukseni ovat tasolla 5-25 euroa maksavat ihan normaalit punkut. Suosikkeja tällä hetkellä kaikki Neon viinit sekä tietty tuolla vähän kalliimmassa kategoriassa esim Aalto, joka ei muuten ole ainoa alueen "suomiviini", sieltä kun löytyy myös "Rento" !

Café L'Antiquari, Palma de Mallorca

Normiperjantaisen kauppahalliviisitin yhdeydessä tuli hieman nälkä, ja kun siinä lähettyvillä sijaitsee L'Antiguari baari, ihan pakko oli käydä lasillisella viiniä ja "pa amb oli" - lautasella... Baarissa on noin 20 tarjoilupaikkaa, seinillä taidetta, hyvää pikkupurtavaa ja aina mainioita viinejä laseissa ( 2,90 egee lasi...). Kyytipojaksi  vielä kunnon musaa, joka tällä kertaa sattui olemaan jazzia, ja kun kokki kuuli hyvän biisin, väänsi heppu voluumeja pohjoiseen sillä pitäähän popin köksäänkin kuulua!.

Suositeltava taukopaikka Palman keskustassa seikkailijoille.

Köksässä pitää paistaa aina aurinko!

Ja sillä en tällä kertaa tarkoita tuota Mallorcan taivaalla olevaa valoilmiötä vaan kokin henkistä vireyttä ja mielialaa! Känkkäränkkänä kokkaaminen saa aikaa vaan huonoa ruokaa ja ärräpäitä, se on tosi! Ja huono safka ei saa kyllä ruokavierailta minkään valtakunnan kehuja.

Sillä noita kehujahan on aina kiva saada vastaan, vai mitä? Itselleni ne parhaat taitavat tulla kun meillä käymässä pieniä yövieraita eli Inger 4v ja Beliza 6v, joiden vierailujen kohokohtia ( meikäläisen työhuoneen uudelleensisustamisen Monster High tarroilla lisäksi) ovat " perritos calientes de Tio Seppo" eli Seppo sedän hodarit! Resepti on suhteellisen yksinkertainen; keitä nakit ( nakit ostan kyllä lihakauppiaalta, ei siis mitään markettimakkaroita...) ja lämmitä hodaripullat uunissa. Tarjoillaan Disneyn prinsessalautasilta ketsupin kera! Voilá  ja aina yhtä suosittuja! Safkan menekki perustuukin siihen, että hodareita eivät neidit oikeastaan muualla saa, joten ilmassa on aina suuren gourmetjuhlan tuntua, kun Sencellekseen saapuvat. Ja noidenkaan kokkaaminen ei onnistu jos kokki on huonolla tuulella, se on saletti se!

" siispä rokki soi, koko illan soi"

Kun asenne on köksässä saatu kondikseen ja aurinkoinen on mieli, alkaa tietenkin itse homma eli kokkaaminen. Ja sitähän ryydittää aina musa!  Otsikko viittaa Rauli Baddingin mainioon viisuun,  noi sanat jotenkin tuovat nuoruusvuodet mieleen..

"Luona baaritiskin

Iltaa siinä istuen
Jonkun vain mä iskin,
Ei se ollut hääppönen.
Joku piti saada,
Fiilis oli sellainen."

hehehe....  Mutta muuten ei  toi biisi kyllä kuulu kokkausrokkilistalleni. Joka muuten on aika fiilispohjainen eikä siis sisällä suuria suosikkeja. Tässä kuitenkin musaa, joka viimeaikoina ruuanlaittoa vauhdittanut Mallorcalla. Nupit kaakkoon ja volyymia lisää!!