Karjalanpaisti - kaikkien slowfoodsafkojen todellinen esikuva Itä Suomesta

Joulun tienoilla siskoni tytär Inka kirjoitteli FB:ssä mummin ( siis äitini) tekemästa karjalanpaistista, joka oli kuulemma "maailman parasta". Aloinkin  miettiä että siinäpä jälleen kerran perinneruoka,. jota ei missään päin maailmaa ole tullut väsättyä, ja nyt sitten vihdoin ja viimein pääsin suunnitteluasteelta tositoimiin.

Ohjeita netissä jälleen kerran pilvin pimein ja kun ohjenuorana itselle oli jonkinmuotoinen "aitous", päätin tehdä kirjahyllystä löytyvän suomalaisia perinneruokia esittelevän kirjasen mukaan. Lihoiksi nautaa ja pikku pala possua, tällä kertaa ostin kinkkua. Ruskistin lihabiitit, jolloin paistinliemen pitäisi olla aika kirkasta, ja iskin ne valurautapataan. Päälle lohkottu sipuli, musta- ja valkopippureita, suolaa ja pari laakerinlehteä ja peittelin koko komeuden kuumalla vedellä. Uuni 80 asteiseksi ja pata kansineen sinne. Ja nyt palataankin tuohon otsikkolauseeseen;  uunittamisaika vähintään 10 tuntia, joten nyt todellakin puhutaan slowfoodista sanan varsinaisessa merkityksessä! Pata uuniin ( heti uuniin laittamisen jalkeen muistin, että pakastimessa oli pari palaa lammasta, joten iskin ne sekaan ihan vaan jäisinä) noin kl 22.00 ja en malttanut olla yöllä tsekkaamatta mitä pojalle oikein kuuluu. Noin kahden kieppeille pikku tarkistus ja kun hyvältä näytti, takaisin nukkumaan.
Brekkarin jälkeen mietiskelin, mitäs nyt tekisi, joko ton ottaisi pois vai jätetäänkö vielä muhimaan ja päätin pitää vielä muutaman tunnin. Kokonaisajaksi tulikin kevyet 14 tuntia... Ja koko ajan noin 80 astetta.

Nappasin padan ulos puolenpäivän jälkeen, nostin lämmöt ja tilalle pari ruisleipää, tarkoituksenahan oli tosi karjalaislounas! Kun leivät valmiina, laskin taas lämpötilaa hieman ja pata uuniin takaisin. Tässä vaiheessa en enää malttanut pitää näppejä erossa extroista, ja lisäsin paistiin tuoretta rosmariinia ja tinjamia... Syy tohon tuunaamiseen taisi olla Marian vähän epäluuloinen kommetti kun maistoi; " täähän on oikeastaan vaan laihaa lihalientä jossa lihabiittejä... Ei noi svedut oikein suomiruokien päälle ymmärrä... Lisäksi keitettyjä perunoita ja AURAn sinappia.

Safka oli hyvää. Mun mielestä erinomaista ja yksinkertaista. Ja kyllä Mariakin lopuksi hommasta lämpeni ja antoi parit ylistyssanat.

PS: kun pata jo oli uunissa, soittelin Suomeen ja kysäisin , millä kikoilla mutsi sitä "maailman parasta " teki ja hän keittää aluksi lihat ja kuorii pois kaiken vaahdon varmistaakseen paistiliemen kirkkauden. Lisäksi paistinpannun kautta possunkylkeä jossa reilusti rasvaa makua antamaan. Muuten tekee aika pitkälle mun reseptiä mukaillen, tosin vähemmällä uuniajalla...