Lomalounaaksi intialaista , vähän muunneltuna kylläkin...

Näin lomalla ollessa on aikaa lounaskokkailuun, niin myös tänään. Ensin tunti salilla, päivän lehdet kuntosalin kahvilassa ja himaan. Ja jostain syystä tuntui intialaisen safkan päivältä ja sen mä yleensä teen kanasta. Tällä kertaa tulikin intialaista hieman soveltaen, resepti muokkautui sitä mukaa kuin kokkailu eteni. Tälläinen kokkailu on mun mieleen, ei turhaa stressia resepteistä, kun niitä ei ole...

Puolenkymmentä kananrintapalaa sai ensin väriä pannulla ja siirtyi sitten uunikippoon. Päällä kehittelin kivan kastikkeen; jääkaapista löytyi tomaattikastikkeen jämät ja muistin että jossakin kaappien kätköissä on pikku purkki kookosmaitoa. Lisäksi ruskistelin sipulia ja mausteiksi reilu teelusikallinen harissaa, suolaa, pippuria, pari valkosipulin kynttä, kuminaa ja tuoretta korianteria ja rosmariinia. Kananpalat kastikkeen peittoon ja uuniin puoleksi tunniksi. Lisäksi thairiisiä. Helppoa ja tolkuttoman hyvää.

Sämpyjä

Kitchen Aidia tuli kokeiltua ensi kertaa sämpylöiden valmistuksessa ja siinä hommassa se kyllä on ihan kympin arvoinen vehje. Sämpylöiden ja leivän teko on aina kiinnostanut, mutta se käsipelillä suoritettu sekoitusvaihe ei vaan putoa , mutta nyt on siis apu siihenkin!

Nesteeksi laitoin piimää ja hieman maitoa, jauhoina spelttiä ( juu, löytyy ihan Carrefourista Mallorcalta) sekoitettuna vehnäjauhoihin ja lisäksi kaapista löytyviä siemeniä, jotka tällä kertaa kurpitsan ja auringonkukan siemeniä. 

Tehokkaalla taikinasekoittimella on kyllä helppouden lisäksi toinenkin etu; sen avulla taikinaan iskostuu mukavasti ilmaa, joka auttaa taikinan nousuun. Nimittäin kaikkien leipieni nousemissa onkin ollut ongelmia. Vaan ei tällä kertaa sillä reilun tunnin kuluttua oli pakko aloittaa leipominen koska taikina jo pursui kulhosta... Ton tunnin käytin muuten Madisonin kävelyttämiseen, ja  tsekattiin onks naapurin pellolla kaneja. Ja olihan niitä!

Sämpylät olivat tietty parhaimmillaan heti tuoreina , mutta kyllä noita syö parin päivänkin kuluttua. Iskin pari pussia pakastimeen ja ennen  nautiskelua hieman mikroaaltouunia ja ovat kuin juuripaistettuja!

Spelttisämpylöitä Sencelleksestä

Princesa Madeleine de Suecia. Tällä kertaa rantavahtina.

Viiiniä

Espanjassa asumisessa on tietty oma etunsa, kun aletaan puhua viinin ostamisesta. Jotenkin jo tuntuu oudolta Suomessa , kun ei sitä lunchipunkkua löydykään sieltä lähikaupan hyllyltä samalla kun kaikki muukin kauppakärryn täyte. 

Itse ostelen viinini yleensa Isla Catavinos viinikaupasta, jossa kaikki myyjät ovat ammattitaitoisia someliereja. Kertoilen aluksi mitä köksässä valmistuu ja annan poikien aika pitkälle viedä eteenpäin mitä mun laatikkoon laitetaan. Tai sanon vaan että käytössä tänään 50 euroa, tarve kaksi valkkaria ja neljä punkkua, pistäkääs herrat loota täyteen. Toisaalta tunnen noi heput myös henkiökohtaisesti ja joskus varastoin viiniä kaupan varastoon. Nytkin siellä taitaa olla noin 15 laatikkoa 12Volts 2011.

Mä en viinien päälle kauheasti ymmärrä, se on mulle hyvää tai huonoa. Sen enempää tarkkoja nyasseja en siitä yleensä löydä, paitsi nyt jotain helppoja esim. vaniljantoksuja tai vastaavia perusasioita. Mutta sitähän viinien nautiskelua oikeastaan pitääkin olla; nautitaan siitä mikä omasta mielestä hyvää! Toisaalta kyllä ihailen suuresti tuttuja jotka pystyvät keskustelemaan vuosikerroista, rypäleistä, eri maalajeista ja tynnyreistä asiantuntevasti enologitasolla. Respect! 

Mutta tälläisiä meikäläisen tasoisia viininnautiskelijoita Suomessa taitaisi keskivertokulutttaja olla, joten pitäisiköhän tulevaisuudessa avattavalle Paso Doblen saitille laittaa "Lieksan Sepin viiniarvostelut" eli palsta , jossa kadunmies Hartikainen peukuttaa viinit, joiden luulisi kansalaisille putoavan. Punkut , jotka synkkaavat hyvin vaikka kalakukon tai makaroonilaatikon kanssa. Pitääpä laittaa idea muhimaan...

Tässä tämänpäiväiset ostokset, osa tuttuja, osa ihan tuntemattomia. Hintahaitari noin 2.50  - 9.50 eur.

Ekan , Monologon, ostin ihan vaan ettarin takia.

Kotijätskiä

Pari viikkoa sitten ostettiin vihdoin ja viimein kunnon keittiökone eli Kitchen Aidin punainen paholainen. Loppujen lopuksi päädyttiin Kitcheniin, koska a) lähinnä sitä tullaan käyttämään taikinoiden tekoon eli mitään huimaa määrää lisävälineitä ei tarvita ja b) oli mainiossa tarjouksessa El Corte Ingelsissä; kone ja Kitchenin oma jätskikulho hintaan 489, josta vielä alv pois kun laitoin firman piikiin.

Jätskilisälaite saapui eilen ja aika mielenkiintoiselta vaikuttaa!  Sehän on itseasiassa kulho, jossa seinien sisässä jäätyvää nestettä ja hyvä sekoitin. Kulho pakastimeen vrk ennen kokkailua, jätskimassa valmiiksi hyvissä ajoin eli tarvitsee varmaan ainakin 8 tuntia jääkaapittamista ja sen jälkeen sekoitus jäätyneessä kulhossa ja valmis jäätelö pakastimeen. Vaikkakin pehmiksen fanittajan pelkään vetäväni hyvän osan tulosta ennen pakkasta...

Jätskin teossa kiinnostaa kaksi seikkaa; ensinnäkin voit olla täysin varma mitä lopputuloksessa on mukana  ja toiseksi voit antaa mielikuvitukselle vallan sillä tohon kotijätskiinhän voi laittaa sekaan melkein mitä vain! Mulla jo hahmottumassa  tietenkin normivaniljajäätelö jossa reilusti vaniljansiemeniä ja jotain yrttijätskejä, esim. rosmariini tai basilika. Ja pekonijäätelö!

Vinkkejä näyttää olevan netti pullollaan ja huomasin myös että Heston Blomenthalin kirjassa " HB at home" perehdytään tekoon myös kemian puolella ja on muuten aika mielenkiintoista luettavaa!

Eiköhän parin viikon sisällä ekat maistiaiset ole nautiskeltu, pistän sitten lisää tekstiä tulemaan.

Kesä!

Tässa on ollut hieman hiljaiseloa Härskin köksässä. Siis täällä kirjoituspuolella, ei tietenkään itse keittiössä, jossa on kokkailtu helteestä huolimatta. Bloggailun vaikuttaa aivan suoraan normiduuni, sillä kun joka arkipäivä 8 tuntia viettää koneen ääressä ja luo uusia mainioita matkailualan tuotteita Suomen markkinoille, ei illalla kauhiasti tsemppiä avata padia ole...

Kesällä keittössä on kuitenkin syntynyt maanmainioita grillisafkoja, upeita gazpachoja, herkullisia tapaksia etc etc. Lisäksi on tullut maisteltua hienoja espanjalaisia viinejä, joista muuten osa tulossa valikoituihin ravintoloihin pääkaupunkiseudalla, maahantuojana ja markkinoijana Paso Doble Oy, joka sai maahantuontilisenssin kuukausi sitten! Hyvä me!

Kesän kokkailusta on kyllä aivan erikseen mainittava elämäni ensimmäinen LOIMULOHI, joka syntyi Jykän ja Maijan kera Santa Eugeniassa. Lauta löytyi paikallisesta rautakaupasta ja on itseasiassa hylly... Siihen porailin ympäriinsä reikiä, joihin sopivasti istuivat puiset grillivarrastikut. Niillä lohifile sitten lautaan naulattiin! Homma on todellista slowcookingia , sillä aikaa kului noin 1,5 tuntia. Välillä file käännettiin ylösalaisin tasaisen kypsymisen takaamiseksi. Ja tietty valeltiin silloin tällöin voisulalla. Valkkaria nautiskellen.

Jykä väsäsi lohen viereen munakokkelia, perunoita ja toast skagen kastiketta. Täydellinen illallinen!