Ruista ranteeseen!

Ruisleivän teko on jotenkin aina kiehtonut ja muutama viikko sitten päätinkin tehdä projektista totta! Netti on täynnä mitä erilaisimpia ohjeita, joten tuunasin muutamia sekaisin ja niillä eväillä eteenpäin. Suomalaisia ohjeita soveltaessa Espanjassa leivontaan on aina se pieni errormahdollisuus, sillä jauhojen karkeusasteet ovat ihan erilaisia. Mutta tällä kertaa näytti löytyneen suhteellisen ok jauhatus argentinalaisen maustekauppiaan varastosta. Tähän saakka olen ruisjauhoni ostanut saksalaisten marketista, mutta eipä tarvitse enää sinnekään mennä!

Kolmessä päivässa juuri vaikutti kuplineen tarpeeksi joten pyoraytin muutaman limpun ja uuniin. Biitti taikinaa on pakastimessa juureksi seuraavaan kertaa ja tällöin olisi tarkoitus herätellä se hyvissä ajoin ja antaa kuplia hieman enemmän. Ehkä siten leivistä tulisi viela kuohkeampia...Nyt maku oli kohdallaan ja muistuttivat suomalaisia limppuja eli suhteellisen tiiviitä. Vinkki muuten kaikille leipojille; ole tarkkana jauhojen lisäämisen kanssa, sillä taikina saa jäädä todella löysäksi! Lisäämällä jauhoja leivistä kuulemma saa aikaa kivikovia... Pyöräytin tuosta taikinapuurosta vain nopeasti reilussa jauhomäärässä pöydällä sopivan kokoiset leivät ja pellille kokoamaan.

Juuri parin päivän jälkeen

Poijaat uunissa

Valmista!!!  Vasemmalla oleva leipä erivärinen, sillä sen voitelin kokeilumielessa vedellä uunistaottamisen jälkeen. Muiden kuori pehmitetty normityyliin leivinpaperin ja pyyhkeen alla.

Espanjasta löytyy muutakin kuin riojaa...

Uuden vuoden vastaanotto sujui rauhallisissa merkeissä hyvän ruuan ja juoman parissa, ihan vain kotioloissa. Erilaisia leikkeleitä ja juustoja, hyviä leipiä ja juomaksi korkkasin viinin Formentorin saarelta eli tuosta ihan naapurista; Cap de Barbaria 2007. Oli muistaakseni vain noin 6000 pullon tuotanto, itsellä kaapissa vielä pari pulloa jäljellä. Huippuviini ja saarelta, jota ei ihan helposti viinialueeksi yhdistä.

Espanjan viinituotantokin turhan usein muistetaan vain niiiden mainstream alueiden vuoksi, mutta on täällä muutakin kuin Rioja tai Torresin viinit. Kun seuraavan kerran Espanjassa vierailette, kysykää ravintolassa tai viinikaupassa suosituksia paikallisista tuotteista ja maistakaa rohkeasti. Voi tulla kyllä ihan juomakelvotontakin kamaa, mutta myös upeita yllätyksiä! Kanarian saaret, Alicante, Baskimaa, Katalonia ja Baleaarit tuottavat upeita viinejä, ja tässä muutamia esimerkkejä. Joitakin saattaa vaikka tulla Suomeenkin myyntiin 2013 aikana.



4Kilos. Felanitxin (Mallorca) alueen suuri salaisuus. Valittiin muuten Espanjan parhaaksi viinitilaksi pari vuotta sitten Sibaritas -lehdessä.  Näillä viinintekijöillä on asenne hommaan kohdallaan. http://www.4kilos.com/

4Kilosin viinimestarit Cesc ja Sergio. (kuva on muuten hieman harhaanjohtava... ei siellä hevosia ole, viiniäkin tehdään Cescin isoisän vanhassa lammasnavetassa...)

NEO. Viiniä ja musaa Riberasta. Luultavasti maailman ainoa bodega, jossa levytysstudio... http://www.bodegasneo.com/

Aravo. Pieni perheyritys Galiciasta, joka saa aikaan yhden alueen parhaista valkkareista. 12000 pulloa vuodessa mitä mainointa albariñoa!

Thierry de Francisco ja Pepe Alvarez

Tros/Trossos. Barcelonalaisen arkkitehdin Alfredo Arribasin viiniprojekti, tuloksena muutamia alueen parhaita viinejä. http://www.portaldelpriorat.com/

Hunajaista ankanrintaa

Ankanrintaa ostelen silloin tällöin antamaan vähän vaihtelua liharuokatarjontaan, ja tällä kertaa paistelin sen hunajassa. Normiviillot rasvapuoleen, pannulle pari teelusikallista hunajaa ja kun se kuplii, ankka pannulle rasvapuoli alaspäin. Kun rasva pikku hiljaa ruskistui rapsakaksi, suolaa ja pippuria toiselle puolelle, kääntö ja muutama minuutti lisää. Uuni lämmennyt 170 asteiseksi ja ankka sinne, nahkapuoli ylöspäin. Tällä kertaa ajattelin luottaa lihamittariin enkä minuutteihin ja kun sisälämpö lihapalassa noin 53 astetta, pala ulos ja vähintään kolminkertaiseen folioon hautumaan. 8 minsaa riitti tähän aivan hyvin.
Rintabiitin viereen tein joulutunnelmaisen naurislaatikon. Kahdelle hengelle noin puoli kiloa pikkunauriita, kuoret pois ja keittelin niitä parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen muussasin ne. Sekaan desin verran kermaa, pari ruokalusikallista korppujauhoja, inkivääriä, suolaa ja pippuria. Ja pinnalle joulutunnelmaa antamaan piparkakkumurskaa korppujauhojen sijaan! ( idea Suomen parhaan cateringfirman Loiston, http://www.loistojuhlat.fi/, toimarilta ja armottomalta gourmetmieheltä Jykältä). Pintaan vielä pari voisiivua ja uuniin, 170 astetta  ja pidin sitä siellä noin reilun puolituntia. Loppuajaksi pistin folion peitteeksi, näytti piparikuorrutus ottavan hieman liikaa väriä. Kun liha huili foliossa, pistin paistoksen takaisin uunin ennen tarjoilua lautasten kera, sain näin kaiken pysymään lämpimänä. Tuo piparikikka naurisvuokaa levitti muuten koko asumuksen upean tuoksun!!

Possu meni uuniin. Ja savustuspönttöön.

Joulu on sitä aikaa kun pakastimeen eksyy IKEAn pakastettu pikkukinkku, joka harvoin tulee kokattua jouluna, koska anoppilan ruotsalaisvaikutteisessa joulupöydässä se on kuitenkin mukana. Yleensä se tuleekin  nautiskeltua reilusti pyhien jälkeen.

Tänä vuonna mietiskelin, mitähän uutta vääntöä siihen saisi ja pistinkin biitin puoliksi; osa meni uuniin etikalla, sinapilla, hunajalla ja oliiviöljyllä ryyditetyn kastikkeen kera ja loppupala nautiskelee myöhemmin savustuspönton leppälastuhöyryistä, joita ajattelin piristää salvian oksilla.

Made by IKEA

Valmiina uuniin kastikkeen kera.

En ole mikään ruuanlaittokonehifistelija, mutta yksi on ylitse muiden; OPA savustuspönttö!! Teräsputkella on ikää jo yli 10 vuotta, mutta still going strong  ja kalojen sekä lihan savustaminen onnistuu mainiosti! Espanjalaisille lounasvieraille aperitiivien nautiskelun lomassa savustettu lohi on aina taattua tavaraa, showcookingia parhaimmillaan! Purujen saaminen ei kyllä täällä onnistu, niinpä sen perinteisen salmiakin sijaan mulle voikin aina tuoda tuliaisiksi pari pussia leppälastuja... Tällä kertaa pönttöön heivautettiin puolen kilon pala possua. Alle tavallisia puruja ja salviaa makua antamaan. 15 min ja tuli uskomattoman hyvää! Lihaa savustaessa kannattaa se kypsentää valmiiksi ja antaa vain lopputouchit savustaen, näin liha ei kuivu liikaa.

Mistä ideoita??

Jos keittokirja-addikteillä olisi oma kerho, Anonyymit Keittokirjojen Ostajat eli AKO, pitäisi varmaan mennä terapiaan... Kirjahyllystä alkavat loppua vapaat metrit ja kirjoja on jo kahdessa rivissä...

Tähänkään kuvaan eivät mahtuneet kaikki, ulos jäi mm. Day at El Bulli, yksi mainio aussi bbq kirja ja tietty kaikki, jotka ovat tämän ekan rivin takana!! Pahoja paikkoja riippuvuuteni kannalta ovat etenkin Lontoo ( hyllyssä vino pino enkkukokkikirjoja Jamiesta James Martinin kautta Heston Blumenthaliin ) ja Helsingin keskustan bermudankolmio Akateeminen - Suuri Suomalainen - ja se joku pikku halppis kirjakauppa jollakin kauppakujalla Akateemisesta torilla päin ja vasemmalle, nimeä en enää muista...

Kirjoja ostelen joskus sisällön mukaan, joskus upeiden kuvien takia. Ja yksi on ollut ylitse muiden ja pesee visuaalisella ilmeellään kaikki muut, nimittäin Tessa Kiros ja "falling strawberries". Upea teos!! Suomalais-kyproslainen Tessa on saanut näihin kansiin mainion sekasopan reseptejä Pohjolasta ja muualta maailmasta.

Lueskelen kirjoja viikoittain, tsekkailen eri versioita samoista resepteistä ja usein yhdistelen niistä viikonlopun safkoja. Suomalaisia perinnesapuskoita googlailen lähinnä eri blogeista.

Mainitsinkin tossa aiemmin Blumenthalin ja Bullin ja on vaan myönnettävä, että aika harva ravintoloitsija on tehnyt kirjan, josta usein reseptejä nappaan. Bulli ja Fat Duck ovat jo hiukan korkeamman tason molekyylikokkausta, ei kiinnosta.Bullin uusi eli kirja henkilökunnan safkoista oli kyllä jees ja luettavissa. Mutta!! Nyt tulikin joululahjaksi Teoksen kustantama Muru, ja tämä kyllä kiinnostaa!! Mainioita reseptejä, tuskin maltan odottaa että pääsisi ihan itse raflaan !!

Pienenä detaljina muuten tiedoksi että suurin osa hyllyssä olevista Vahteran Antin kirjoista on herran itsensä kankkuspäissään Mallorcalla signeeramia tyyliin " tsemppiä köksään Härski" tai " makkaralla on kaksi päätä"... Antin runosuoni sykki mainosti väsymyksestä huolimatta, takana oli jo pari päivää Finnmatkojen 40 v synttäreitä...