"Kissed by smoke, hugged by sauce, licked by fire" - Sepin pork ribsit

Lauantain hätäostoksilla hypermarketti Al Campossa tein jotain, mitä harvemmin tulee tehtyä eli ostin lihaa ihan vaan siitä marketin kylmälaatikosta... Iski nimittäin pork ribs-himo ja kun olivat hintaluokkaa 3 e/kilo, otin siitä pari kylkiriviä mukaan.

Ja kun itseasiassa en ole ribsejä koskaan kunnolla tehnyt, ajattelin väsätä ne sitten kerrankin pidemmän kaavan mukaan ja edellisenä iltana pyörittelin lihoihin suolaa ja seuraavana aamuna eli valmistuspäivänä hieroin pintaan kunnon rub-systeemit eli kuivat mausteet, jossa mukana sokeria ( valkoista ja ruokoa), inkivääriä, valkosipulijauhetta, sipulijauhetta, pippureita ja paprikajauhetta. Tunnin kuluttua palat uuniin, lämpöjä noin 100 astetta ja jätin ne sinne folion alle kolmeksi tunniksi. Siinä odotellessa korkkasin bissen ja keittelin kokoon kaikkien aikojen parhaan bbqkastikkeen, jossa tuttuun tyyliin pohjana coca cola ja lisukkeina mm. laosilaista chiliä, tuoretta rosmariinia,  punkkua, sokeria ja Worschesteria.

Kun liha alkoi olla kypsää, olikin aika saada savua pintaan, joten seuraava etappi olikin savustuspönttö noin 10 minuutiksi ja sen jälkeen bbqkastike pintaan ja palat vielä hetkeksi grilliin ja kansi kiinni.

Koko hommaan siis kului koko sunnuntaiaamupäivä, mutta mikäs tässä joulukuussa on auringonpaisteessa patiolla puuhastellessa kun lopputuloskin oli vielä aivan tolkuttoman hyvä eli "fingerlicking f...king good!"

Possua ja lammasta. Ja risottoa.

Perjantaina oli vapaata ja vietinkin aamupäivän kierrellen ihan kaikessa rauhassa kauppahallilla. Kalapuoli veti puoleensa, mutta kun tutun lihakauppiaan kanssa jäin jutustelemaan, muuttuivat suunnitelmat ja kauppakassin pohjalle siirtyi ibericopossun file ja lampaanviulu, josta luu veks ja pussiin mukaan Maddelle.

Possufile menikin samantien himassa uuniin hautumaan vahvaan lihaliemeen, jossa potkua oli antamassa kanelitanko, tähtianis, kardemummaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, rosmariinia, pippureita ja laakerinlehti. Viitisen tuntia uunia ja file murskautui ihan vaan kevyesti haarukalla painamalla. Ylikypsää ibericoa parhaimmillaan.

Ja tähän pulled porkin viereen foccacio ja oma tekemä alioli. Majoneesi on muuten pastan lisäksi yksi niitä köksäjuttua, kun itse kerran valmistat, ei kaupan tekeleillä ole makua nimeksikään. Ja majoneesi on helpoista helpointa sauvasekoittimella; sekoittimen kippoon keltuainen, ruokalusikalliset vettä ja sitruunamehua, teelusikallinen sinappia ja näiden päälle oliiviöljyä ( one cup). Anna levähtää hetki ja näet, että öljy jää pintaan. Upota sekoitin pohjaan ja siitä vaan sotkemaan. Ensin pohjalla, sitten hissunkissun ylös ja alas ja annat öljyn sekoittua pikku hiljaa muihin aineksiin. Valmista minuutissa. Tuunaa suolalla ja vaikkapa valkosipulilla.

Perjantai-iltana pistin marinointiin myös lampaanviulun ilman luuta. Marinadi blenderillä, jonne jereziä, valkosipulia, chilejä, osterikastiketta, soijakastiketta, seesamiöljyä ja pippureita ja sokeria. Lihapala soosin keskeen jääkaappiin koko yöksi, aamulla huoneenlämpöön, lihamittaria paksuun kohtaan ja uuniin. Kun lämmöt noin 72 astetta, biitti ulos ja grilliin, jossa loppuglaseeraus. Pinnalle olin keitellyt kokoon marinointiliemestä, voista ja sokerista kastikkeen. Lisäksi wokattua bakchoita.

Ja kokkailu jatkui sunnuntaina ja teema olikin garnatxarypäle. Garnatxa blancaa risottoon portobellojen kera ja ruokajuomaksi samaa rypälettä, versiona vain tinto. Risottoon muuten loppusilauksena tuoretta rosmariinia sienien kaveriksi.

Sepin vähän paremmat hodarit

Hodareita teki mieli lauantai-illan ratoksi, joten kun jääkaapissa oli paketti lihamestari Mateon nakkeja ja pari ihan vaan markettien hodaripullaa, tuumasta toimeen. Nakkien kaveriksi ketsuppia, Auran sinappia, paistettua kananmunaa suikaleina, Felix Boston gurkaa ja Härden mexican salsa, josta tällä kertaa tuli sen verran tulista, että jopa kokilla itsellään jäi suu auki... Ostin pari uutta tuoretta chiliä ja en tietenkään tulisuutta testannut, vaan parin sentin pala tomaatin, sipulin ja korianterin joukkoon. Sekaan ripaus suola, pippuria ja limemehua.

Hodareiden kyytipojaksi Casa Mariolin Ull de llebre punkku.

Sunday woking

Meille on vuosien saatossa tullut jotenkin säännöksi, että Maria hoitaa lähes kaiken thaisafkan, mä keitän vain riisin ja avaan viinin. Niin myös tänään ja aika kivasti tuliseen thaicurryyn makua antoi hyvä liha, korianteri ja munakoiso. Vihreää currytahnaa mukana sen verran että nenä vuotaa vieläkin...

Mainio katalonialaspunkku Casa Mariolilta istui erinomaisesti tähän safkaan. Sepiltä peukku.

Possua hissun kissun

Tänään oli espanjalaisittain Rodriguez dia eli Maria oli viettämässä päivää siskojen ja heidän lapsosten kanssa Magaluffissaa, joten mä kokkailin ihan vaan itselleni. Jyrkin vinkin kera possunkyljykset löysivät tiensä uuniin, mukaan lihaliemi, jossa extrana salotteja, valkosipulia, yrttejä ja bisseä. Useissa possuresepteissä joukkoon heitetään tummaa olutta,  mutta nyt meni ihan lageria silllä mulla on perusidea kokkailuun , että jos ei juoma lasissa maistu, ei sillä kannata kokata. Jä mä en oikein syty noille tummille olusille...

Pinta kyljyksiin pannulla ja liemen kera uuniin kolmeksi tunniksi. Lopussa otin osan liemeä pois ja keittelin siitä kastIkkeen, jonka loppusilautin maizenalla ja voilla.

Lisäksii riisiä ja Ull de llebre Casa Mariolila kataloniasta, mainio punkku.  Sopii vaikka grillimakkaralle.

Lihaa rullalle

Lihat ostelen yleensä samalta kauppiaalta Palman keskustassa kauppahallista. Hyvän raaka-aineen lisäksi on aina mukavaa vaihtaa pari sanaa ja usein jutskaillaankin, mistä lihat ovat peräisin. Tällä kertaa ostin pari leikkausta samasta biitistä ja lihojen alkuperä oli Asturias, jonne muuten olen suunnitellut pakemista synttäreistäni joulun ja uuden vuoden välillä...

Ostin siis kaksi palaa samaa ruhonosaa ja yhden biitin silppusin itse perjantain tartariksi ja toisen palan lihamestari siivutti rullattavaksi, ja siitä tulikin sunnuntailounas. Lihapalat voitelin valkosipulilla säväytetyllä oliiviöljyllä, lisäksi savustettua pekonia, suolaa, mustapippuria ja tuoretta rosmariinia ja narut ympärille. Jauhoa pintaan ja pannulle salottisipuleiden kera. Kun pinnat ok siitä vaan saviruukkuun lihaliemen, punaviinin ja laakerinlehtien kanssa. Ja uuniin 130 asteeseen muhimaan muutamaksi tunniksi. Tsekkailin nesteitä kypsennylsen aikana ja lopussa täräytin joukkoon lisää rosmariinia ja salviaa. Kun liha alkoi olla valmista otin osan nesteestä ja sipulit pois ja keittelin siitä ja punkusta kastikkeen. Kastike oli valmista, kun neste puolittunut. Lisäksi perunamuussia ja paikallista punkkua.

Kotijädeä

Noin vuoden verran on mielessä pyörinyt kotijäden tekeminen ja nyt pääsin tuumasta toimeen. Kun jäätelökonetta ei ole, homman hoitaa Kitchen Aid ja sen jäädytettävä jäätelökulho. Kippo pakastimeen pari päivää ennen valmistusta ja sillä selvä. Reseptiä varten tulikin sitten surfailtua pari iltaa ja lopuksi päädyin ihan normijuttuun eli keltuaisia, maitoa, kermaa, vaniljatangosta rapsuteltuja siemeniä  ja sokeria. Keitelty ja jäähdytelty liemi jääkaappiin päivää ennen ja kun D-day koitti, jäätynyt kippo pakastimesta Kitchen Aidiin, liemi kulhoon ja sekoitus päälle hiljaisella nopeudelle. Noin varttitunnissa oli pehmis valmista, joten olikin aika lisätä makuja. Jaoin softiksen kolmeen osaan; yhden jätin ihan vaan vaniljaksi, yhteen silppusin nektariinia ja viimeiseen murentelin Oreo-keksejä. Ja kaikki kipot pakastimeen.

Ja sitten feedbackia... Nektariinissa on nestettä, joten jäätelöön tuli jäähilettä. Narskuu hampaissa. Not good. Vaniljanmakua saisi varmaan lisää, jos vaniljan lisäisi jo liemen keittelyvaiheessa. Oreojäde oli mainio. Pehmis oli muuten sen verran mainiota että joutui oikein pitämään itseään kurissa, että jäisi jotain myös pakkaseen...

Seuraavalla kerralla tätä hienosäädetään hommaa ja luultavasti yksi jätskeistä tulee olemaan chocolatechips.

Kesä...

Viime kuukausina on hieman tökkinyt tämä kirjoittaminen... Johtunee siitä, että duunissa päivitän Facebookia, bloggaan ja käännän saittia lähes päivittäin, joten tämä oma homma jää vähemmälle. Kirjoittaminen on kuin kokkausta - fiilislaji. Jos ei ole innostusta, ei kunnon jälkeä synny.

Tässä kuitenkin pikku potpurri kesästä tähän saakka eli juhannusta ruotsalaisittain ja grillailua.

Juhannusvierailijoille oli tarjolla savulohta, munakokkelia tryffeliöljyllä ja uusia perunoita

Juhannusjälkkäreinä kermakakkua metsämarjoilla ja kukilla, cupcakes, lavantelikakku ja tietty myös kanelipullat.. Marian käsialaa kaikki.

Kesän ykkösaperitiivi on ollut mainion katalonialaisen tuottajan Casa Mariolin vermut.

Tällä kertaa lohi sai seurakseen sambal olek- chilisekoituksen ja sitruunaa

Chililohen kaveriksi sillivalikoima, perunoita ja mainio katalonialainen verdejo.

Viime viikolla tuli käytyä Lidlssä ja sieltä kassiin tiensä löysivät kunnon savustettu speck ja grillimakkarat. Specksiivujen päälle juustoa, chiliä ja rosmariinia. Vähän uutta touchia grillimakkaroille.

Käsitellyt pekoniviipaleet makkaroiden ympärille ja halsterin kera grilliin.

Grillimakkarapunkuksi Ull de llebre eli nuori tempranillo Kataloniasta. Sepi peukuttaa. Hyvä ja edullinen punkku.

Alkoi vähän hurrituttamaan...

Tosta Marian puoliruotsalaiisuudesta johtuen joskus molempien tekee mieli skandisafkaa ja näin kesän alkaessa se on tietty uudet mallorcalaiset perunat, IKEAN sillit ja Bregott. Jopa perunoiden tarjoilukulho on made in Sweden.

Perunat löytyivät mainiosta lähiruokakaupasta Sineusta, jonka kautta lauantaisten rantareissujen tie vie. Ja eilen päätettiin tsekata kauppa ja aika mainio mesta oli! Paljon parjattuihin Helsingin kalliisin lähiruokakauppoihin verrattuna hintataso oli mitä mainioin etenkin vihannesten osalta, jotka olivat halvempia kuin Palman kauppahalleissa. Kaupan sisäläpötila on sopivan viileä ja siihen lisäksi vielä vihannestiskin on "ilmastoitu" eli suihkulla pidetetään vihreät sopivassa lämpötilassa. Hyvin hoidettu pikkukauppa, johon taatusti palaan. Jotenkin jää hyvä mieli, kun tietää ostavansa laadukkaita tuotteita kaupasta, joka hankkii ne suoraan tuottajilta ilman välikäsiä.

Kaupan nimi on muuten Agromart.

Salmon threesome

Pornahtavasta otsikosta huolimatta köksässä on vaan kokkailtu, ja tällä kertaa marinoitua lohta kolmella eri tapaa perjantaidinneriksi.

Lohibiitti huili vuorokauden jääkaapissa painon alla ja pintaan olin vetäissyt reilusti tilliä, merisuolaa, sokeria, valko- ja rosepippuria. Yksi osa päätyi paahdetun saaristolaisleivän päälle pikku paloiksi leikattuna seuranaan kreikkalaista jogurttia, majoneesia, suolaa, pippuria, sitruunamehua, ruohosipulia ja tilliä. Osan kalasta leikkelin normisiivuiksi ja päälle fetalla höystettyä majoneesia, jossa myös hiukan sitruunamehua, mustapippuria ja hunajaa. Päälle murustelin fetaa ja kruunasin parilla kapsiksella ja tillillä. Ja yhden hiukan suuremman palan ruskistin nopsasti kuumalla pannulla joka puolelta, leikkelin reilun kokoisiksi paloiksi ja vaikkei kuvassa näykään, sen höysteeksi tuli wasabilla maustettu creme fraiche. Juomana mainio albariño.

Sinappimarinoitua kanaa ja salaattia aasialaisittain

Glorian ruoka ja viiini on meikäläisen normiostoksia Suomesta ja siitä sattuikin silmään mainion tuntuinen sinappimarinadi kevätkanalle. Pikkutipuja ei kauppahallilla ollut, joten ostin koko kanan. Marinoin sitä vuorokauden ja sitten uuniin. Marinointisoosissa oli sinapin lisäksi reilusti hunajaa, sitruunamehua , suolaa, pippuria ja yrttejä. Sen sitten hieroin kanan nahan alle sekä loput ihan vaan pintaan. Hunaja varmaan vaikutti siihen, että nahka tummui aika lailla, mutta ei se makua haitannut! Kana kannattaa muuten muuten suolata huilittamalla sitä suolaliemessa vaikkapa yön yli.

Ja kun eilen illalla dinneriksi silppusin lihabiitin ja veistelin siitä kunnon tartarit, jäi kana seuraavan päivän lounaaksi ja sen kaveriksi teinkin salaattia aasialaisittain. Kastike Jamien 15 minutes meals-ohjelmasta; kala- ja soijakastiketta, seesamiöljyä, valkosipulia, kevätsipulia, chiliä, inkivääriä ja reilusti  korianteria. Kaikki blenderiin ja sekaisin. Aasialaisfiilis taisi jäädä päälle, kun just varasin lennot Malesiaan syksyksi. sieltä nääs olisi tarkoitus reissailla Laosissa ja Cambodiassa...  

      Vaalea kastike on wasabilla terästettyä kreikkalaista jogurttia.

Kokt lax

Eilen tuli keiteltyä lohta. Eli kiehautin litran vettä, jonka joukossa laakerinlehti, valkopippureita, puolikas sipuli, valkosipulia ja porkkana. Ja nippu tilliä. Tuon liemen sitten heilautin toiseen kippoon, jossa puolen kilon lohipala nahkoineen. Lämpömittari kalaan ja kun mittarissa 45 astetta , liemet pois ja lohi viilenemään.  Ja sitten jääkaappiin odottelemaan iltaa. Suolaa pintaan ennen kylmentämistä.

Lisäksi limellä höystettyä hollandaiskastiketta, pari parsaa, uppomuna ja paahdettua ruisleipää.

Kala jäi hiukan liian raaksi  nahkapuolelta, taidan ensi kerralla pistää nahan ylöspäin. Ja pitäisköhän leikata fisu suorakaiteen muotoiseksi symmetriseksi biitiksi, ehkä tällöin kypsyisi tasaisemmin. Kastike leikkasi hieman limenmehun lisäyksen jälkeen, joten tätäkin osaa reseptistä pitää hieman hioa. Oli kyllä elämäni ensimmäinen hollandaise, joten menköön opettelun piikkiin.

Hyvän makuista safka kyllä oli ja ensi kerralla taidan kypsentää lohen jonkinmoisessa aasialaisessa liemessä  ja tarjoilla vaikka nuudeleiden kera. Stay tuned...

Persusta parilla pureella, parsaa ja muita viritelmiä Mallorcalta

Tänään tuli vedettyä lenkki Madden kanssa pidemmän kaavan mukaan ja kun parsa-aika alkaa olla käsillä, löytyi kivimuurien vierestä mukava kasa villiparsaa, josta osa päätyi päivän shitakerisottoon, osa odottelemaan vuoroa huomiseen tortillaan.

Ulkona +16 lämmintä, joten lunchi on jo siirtynyt patiolle, alkaa olla talven selkä jo taitettu, ja tätäkin postausta kirjoiltellaan ulkosalla. Viinilasi on kyllä jo tyhjentynyt ja pitäisi siirtyä sisälle edes verran, että pistäisi Nespresson lämpenemään..

Pieni kuvapotpurri tämän päivän risotosta ja muutamista muista viimeaikojen köksäilyistä:

Eilinen lunchi , jossa uuniin tiensä löysivät kananpersukset , joiden nahkan ja lihan väliin hellästi hieroin inkivääristä, limesta, valkosipulista, mustapippurista, suolasta ja voista tehtyä tahnaa. 

Kanabiittien kaveriksi väsäsin paria muussia eli peruna- ja bataattipureeta.

Tässä parin viikon takainen lihapata, jonka viimeistelin taikinaklönteillä eli hIenommin ilmaistuna dumplingeilla. Kannattaa kokeilla, aika mainio loppuveto normipataruokiin. vinkki... nestettä löydyttävä padasta rittävästi, sillä taikinapallerot imevät sitä aika mukavasti.. Taikinapallojen päällä muuten tuoretta rosmariinia.

Kävelyreissun parsat.

Tästä se lähtee! Siis risoton valmistus. Shitakesieniä, kunnon valkkaria, tällä kertaa Remirez de Granuzan tammitettu valkkari. (Upea viini, jota muuten kohta myös Suomessa), parsaa, yrttejä ...

Ja siinä päivän valmis lounas. Viini muuten sama kuin kokatessa sillä eihän koskaan kannata kokata viinillä, joka ei lasissa maistu! 

Revittyä possua maailman parhaan bbq-kastikkeen kera

Lauantain ostoksien possu päätyi sunnuntaina pataan. Lisäksi pari lihaliemikuutiota, pippureita, soijakastiketta, laakerinlehtiä, salottisipuleita ja valkosipulia. Miedolla lämmöllä kolmeksi tunniksi uuniin ja pulled pork oli valmista. Palassa oli muuten luu, joka löysi tiensä Madden kippoon. Sunnuntaina on herkkupäivä myös koiralle!

Seuraksi keittelin kokispohjaisen bbq-kastikkeen, johon hyödynsin yhden valmiin kastikkeen ja banaani/chiliketsupin jämät, valkosipulia, Herrinsiä, sipulia, inkivääriä, pippureita, suolaa ja sokeria. Ja tölkki kokista.Hissun kissun keiteltynä valmista noin tunnissa.

Ja kun kastike valmistui, menivät uuniin ruissämpylät, joihin ohje löytyi jonkin jenkkiköksäblogin kautta ja ovat muuten yhdet parhaat koskaan tekemäni sämpyt! Ruis- ja vehnäjauhoja, hiivaa, hiukan maitoa, vettä, kananmuna, sokeria ja suolaa. Tunnin kohotus kipossa ja puolisen tuntia sämpylöiden muodossa pellillä. 220 asteiseen uuniin kunnes olivat kiva värisiä. Ja uunista suoraan pöytään.

Idea oli väsätä pöydässä sandwichejä ja vaikka itse sanonkin, tuli niistä aivan tokluttoman hyviä. Ja eihän maailman parhaiden leipien kaverina olla muuta olla kuin saaren parasta punkkua, 4K. Viiniä nykyisin tarjolla parissa ravintolassa Helsingissä. Raflahinnan kivutessa kyllä jo tonne 75 egen huippeille... On kyllä joka euron väärtti!

Sinisimppuja aasialaisittain

Viikonloppuna on taas ollut aikaa kokkailla, ja mikäs sen parempi keino vetää duunipiuhat nupissa irti kuin olla köksässä! La-aamulla 7-v Belisan synttäreillä ja sen jälkeen himaan Mercat de Olivarin kauppahallin kautta, josta kassin tiensä löysi mm. kilo possua ja samanverran sinisimpukoita.

Simpukoiden tie päätyi lauantai-iltana wokkiin, seuraksi soijakastiketta, osterikastiketta, chiliä, valkosipulia, korianteria ja valkkaria. Tossa tuli yhdisteltyä eri reseptejä ja laitoin ehkä liikaa valkkaria, sillä alun jumalaiset aasialaistuoksut katosivat viinin alle. Hyviä niistä tuli , mutta jäi hiukan hampaankoloon kaivelemaan annoksen parannus. Simpukat ovat sen verran halpaa ostettavaa, joten eiköhän tää tule uudistettua parin viikon kuluttua.

Lisukkeeksi väsäsin muuten limellä terästettyä majoneesia, ja tällä kertaa maailman helpoimman majo-ohjeen mukaan! Varsisekoittimen kippoon pari munankeltuaista, teelusikallinen Dijonia, piraus sitruunamehua, suolaa, pippuria ja lopuksi pari desiä oliiviöljyä. Toi järjestys siis todella tärkeä. Keltuaiset alimmaisiksi, öljyt päälle. Sekoitin pohjaan saakka ja päälle. Kun homma alkaa ottaa hieman majon näköistä olotilaa, voi sekoitusta nostaa ylemmäksi ja vetää lisää öljyä mukaan. Majoneesi valmista noin minuutissa! Loppusilauksen annoin raastetulla limenkuorella ja - mehulla juuri ennen tarjoilua.

Viiniä mainio ekoviini xarel.lo rypäleestä, "Alella". Kierrekorkilla, joka espanjalaisissa vinkuissa aika harvinaista.

Härden hirvipata

Viimmoisten suomivieraiden ( kiitti Mikko ja Inka ) tuliaisina löysi tiensä kaappin muutama purkki hirvenlihaa, joka muuten taitaa olla entisen lääninlääkärin hirviporukan Pohjois - Karjalan saloilla kaatamaa. Ja nyt siitä sitten tehtiin kunnon hirvipata, ja tuli aivan uskomattoman hyvää! On siinä lihassa se jokin, joten en kyllä mistään espanjalaisesta riistasta ole löytänyt. Hyvin tippui Mariallekin, Maddelle ei kyllä jäänyt mitään..

Ruskistelin ensin padassa sipulia ja valkosipulia, sekaan pikkuperunoita, porkkanoita, laakerinlehtiä, erilaisia pippureita, kiehautettua lageria, pari lihaliemikuutiota , lihat purkista ja vettä sen verran, että koko systeemi peittyi. Sekaan myös ripaus Perrinsiä, rosmariinia, salviaa ja loraus punkkua. Jotenkin mä en ole koskaan ollut oluella kokkaamisen ystävä, ja tämä pitäisi kuulemma tehdä tummalla bissellä, mutta kun en sitä edes juo, silä kokkaaminen ei vaan kolahda. Viinissä mä mun padat hauduttelen, nyttenkin sitä kunnon lorauksen oluen kaveriksi laitoin. Pata uuniin ja reilun tunnin lenkille Madden kanssa. Kokonaisaika miedossa lämmössä taisi olla noin kolmisen tuntia. Tästä ei pataruoka kyllä parane!

Foccacio dinneri

Jos et ole koskaan maistanut juuri uunista otettua foccaciota voin kera, paljosta olet vaille jäänyt... Tota itskuleipää tulee tehtyä silloin tällöin, helppoa ja aina yhtä hyvää. Ja laittamalla vähän erilaisia lisäyksiä päälle tai täytteeksi, saa siihen helposti vaihtelua ja uutta touchia. Tällä kertaa leipä valmistui Välimäen kirjan reseptin mukaan, päälle valkosipulissa marinoituja mustia oliiveja ( itsetehtyjä tietty...), rosmariinia patiolta ja reilusti mallorcalaista oliiviöljyä. Lisäksi pöydässä erilaisia juustoja , kunnon serranot ja hyvä punkku. Päälle myös merisuolalla maustettua Bregott voita. Heja Sverige!

 

Matkalla uuniin. Tota oljyä saa sitten olla päällä reilusti! Mustat pikkubiitit leivän päällä ovat mustaa sormisuolaa. Isommat tietty niitä oliiveja.

Ja valmista tavaraa valmiina nautittavaksi.