Revittyä possua maailman parhaan bbq-kastikkeen kera

Lauantain ostoksien possu päätyi sunnuntaina pataan. Lisäksi pari lihaliemikuutiota, pippureita, soijakastiketta, laakerinlehtiä, salottisipuleita ja valkosipulia. Miedolla lämmöllä kolmeksi tunniksi uuniin ja pulled pork oli valmista. Palassa oli muuten luu, joka löysi tiensä Madden kippoon. Sunnuntaina on herkkupäivä myös koiralle!

Seuraksi keittelin kokispohjaisen bbq-kastikkeen, johon hyödynsin yhden valmiin kastikkeen ja banaani/chiliketsupin jämät, valkosipulia, Herrinsiä, sipulia, inkivääriä, pippureita, suolaa ja sokeria. Ja tölkki kokista.Hissun kissun keiteltynä valmista noin tunnissa.

Ja kun kastike valmistui, menivät uuniin ruissämpylät, joihin ohje löytyi jonkin jenkkiköksäblogin kautta ja ovat muuten yhdet parhaat koskaan tekemäni sämpyt! Ruis- ja vehnäjauhoja, hiivaa, hiukan maitoa, vettä, kananmuna, sokeria ja suolaa. Tunnin kohotus kipossa ja puolisen tuntia sämpylöiden muodossa pellillä. 220 asteiseen uuniin kunnes olivat kiva värisiä. Ja uunista suoraan pöytään.

Idea oli väsätä pöydässä sandwichejä ja vaikka itse sanonkin, tuli niistä aivan tokluttoman hyviä. Ja eihän maailman parhaiden leipien kaverina olla muuta olla kuin saaren parasta punkkua, 4K. Viiniä nykyisin tarjolla parissa ravintolassa Helsingissä. Raflahinnan kivutessa kyllä jo tonne 75 egen huippeille... On kyllä joka euron väärtti!

Sinisimppuja aasialaisittain

Viikonloppuna on taas ollut aikaa kokkailla, ja mikäs sen parempi keino vetää duunipiuhat nupissa irti kuin olla köksässä! La-aamulla 7-v Belisan synttäreillä ja sen jälkeen himaan Mercat de Olivarin kauppahallin kautta, josta kassin tiensä löysi mm. kilo possua ja samanverran sinisimpukoita.

Simpukoiden tie päätyi lauantai-iltana wokkiin, seuraksi soijakastiketta, osterikastiketta, chiliä, valkosipulia, korianteria ja valkkaria. Tossa tuli yhdisteltyä eri reseptejä ja laitoin ehkä liikaa valkkaria, sillä alun jumalaiset aasialaistuoksut katosivat viinin alle. Hyviä niistä tuli , mutta jäi hiukan hampaankoloon kaivelemaan annoksen parannus. Simpukat ovat sen verran halpaa ostettavaa, joten eiköhän tää tule uudistettua parin viikon kuluttua.

Lisukkeeksi väsäsin muuten limellä terästettyä majoneesia, ja tällä kertaa maailman helpoimman majo-ohjeen mukaan! Varsisekoittimen kippoon pari munankeltuaista, teelusikallinen Dijonia, piraus sitruunamehua, suolaa, pippuria ja lopuksi pari desiä oliiviöljyä. Toi järjestys siis todella tärkeä. Keltuaiset alimmaisiksi, öljyt päälle. Sekoitin pohjaan saakka ja päälle. Kun homma alkaa ottaa hieman majon näköistä olotilaa, voi sekoitusta nostaa ylemmäksi ja vetää lisää öljyä mukaan. Majoneesi valmista noin minuutissa! Loppusilauksen annoin raastetulla limenkuorella ja - mehulla juuri ennen tarjoilua.

Viiniä mainio ekoviini xarel.lo rypäleestä, "Alella". Kierrekorkilla, joka espanjalaisissa vinkuissa aika harvinaista.

Härden hirvipata

Viimmoisten suomivieraiden ( kiitti Mikko ja Inka ) tuliaisina löysi tiensä kaappin muutama purkki hirvenlihaa, joka muuten taitaa olla entisen lääninlääkärin hirviporukan Pohjois - Karjalan saloilla kaatamaa. Ja nyt siitä sitten tehtiin kunnon hirvipata, ja tuli aivan uskomattoman hyvää! On siinä lihassa se jokin, joten en kyllä mistään espanjalaisesta riistasta ole löytänyt. Hyvin tippui Mariallekin, Maddelle ei kyllä jäänyt mitään..

Ruskistelin ensin padassa sipulia ja valkosipulia, sekaan pikkuperunoita, porkkanoita, laakerinlehtiä, erilaisia pippureita, kiehautettua lageria, pari lihaliemikuutiota , lihat purkista ja vettä sen verran, että koko systeemi peittyi. Sekaan myös ripaus Perrinsiä, rosmariinia, salviaa ja loraus punkkua. Jotenkin mä en ole koskaan ollut oluella kokkaamisen ystävä, ja tämä pitäisi kuulemma tehdä tummalla bissellä, mutta kun en sitä edes juo, silä kokkaaminen ei vaan kolahda. Viinissä mä mun padat hauduttelen, nyttenkin sitä kunnon lorauksen oluen kaveriksi laitoin. Pata uuniin ja reilun tunnin lenkille Madden kanssa. Kokonaisaika miedossa lämmössä taisi olla noin kolmisen tuntia. Tästä ei pataruoka kyllä parane!

Foccacio dinneri

Jos et ole koskaan maistanut juuri uunista otettua foccaciota voin kera, paljosta olet vaille jäänyt... Tota itskuleipää tulee tehtyä silloin tällöin, helppoa ja aina yhtä hyvää. Ja laittamalla vähän erilaisia lisäyksiä päälle tai täytteeksi, saa siihen helposti vaihtelua ja uutta touchia. Tällä kertaa leipä valmistui Välimäen kirjan reseptin mukaan, päälle valkosipulissa marinoituja mustia oliiveja ( itsetehtyjä tietty...), rosmariinia patiolta ja reilusti mallorcalaista oliiviöljyä. Lisäksi pöydässä erilaisia juustoja , kunnon serranot ja hyvä punkku. Päälle myös merisuolalla maustettua Bregott voita. Heja Sverige!

 

Matkalla uuniin. Tota oljyä saa sitten olla päällä reilusti! Mustat pikkubiitit leivän päällä ovat mustaa sormisuolaa. Isommat tietty niitä oliiveja.

Ja valmista tavaraa valmiina nautittavaksi.